"Kielen opiskeluun ei kuulu vaan se pelkkä kieli, vaan myös se kulttuuri." Kulttuuriainekset ja kulttuurienvälinen oppiminen alakoulun saksan kielen opetuksen opetuskokeilussa
TAPANILA, VUOKKO (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2012
Kasvatustiede, aineenopettajan koulutus - Education, Subject Teacher Education
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-10Tiivistelmä
Yhteiskunnassa on vähitellen herätty ymmärtämään, ettei kulttuurienvälisessä toiminnassa selviydy vain kielitaidolla, vaan sen rinnalla tarvitaan myös kulttuuriin liittyvää tietämystä ja osaamista. Tämä tilanne toimi lähtökohtana myös tässä pro gradu -työssä, jonka tavoitteena oli selvittää, miten kielikasvatus voi tukea kulttuurienvälistä oppimista. Tutkimukseni avulla halusin selvittää, miten kulttuurienvälisyyttä ja kielen kulttuurista puolta voidaan opettaa. Lisäksi halusin selvittää, miten oppilaat suhtautuvat kulttuuriseen kielen opetukseen.
Tutkimustyön teoreettinen tausta rakentui opetussuunnitelman tavoitteiden ja kulttuurienvälisyyden pohjalle. Tarkastelin kulttuurienvälisyyttä laajasti, jolloin tarkastelukohteina oli niin kulttuurienvälinen oppiminen, kompetenssi kuin kulttuurienvälinen pedagogiikkakin. Tutkimusprosessin kuluessa tutustuin lisäksi kulttuurienvälisen osaamisen arviointiin ja kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymiseen. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen ja tutkivan opettajuuden periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tamperelaisen alakoulun 6. luokan A1-saksan opiskelijat (n=13) kevätlukukaudella 2011. Opetuskokeiluna toteutetun tutkimuksen aineisto kerättiin ja analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin.
Opetuskokeilun päätyttyä laadin oppilaista yksilöprofiilit, joiden perusteella muodostin kulttuurisen orientoitumisen tasoryhmät: heikko, ajoittainen, kohtalainen tai hyvä orientoituminen. Orientoitumistason perusteella kolmella viimeksi mainitulla ryhmällä oli hyvät edellytykset kulttuurienväliselle oppimiselle. Nämä ryhmät olivat ymmärtäneet kulttuurienvälisen kompetenssin tarpeellisuuden ja olivat näin kehittämässä omia kulttuuritaitojaan ja -valmiuksiaan.
Tutkimustulosten perusteella kielikasvatus voi tukea kulttuurienvälistä oppimista, jos kielen kulttuurinen puoli huomioidaan ja otetaan aktiivisesti osaksi vieraan kielen opetusta. Lisäksi tutkimus osoitti, että oppimista tukevat parhaiten yhteistoiminnalliset ja oppilaslähtöiset työskentelytavat. Oppilaita on puolestaan innostettava kulttuurienväliseen oppimiseen, ja heille on tehtävä selväksi, mitä sillä tavoitellaan. Näin oppimistulokset paranevat ja opiskelu koetaan mielekkääksi. Tässä tutkimuksessa monet oppilaat kokivat kulttuurisen kielenopiskelun mielenkiintoiseksi, ja he myös ymmärsivät kulttuurisen osaamisen olevan tarpeellista kielitaidon ohella. Kulttuurisessa kielen opetuksessa haasteellisinta onkin huomioida oppilaiden erilaiset orientoitumistasot ja kulttuurienvälisen oppimisen yksilölliset lähtökohdat.
Asiasanat:kielikasvatus, kulttuurinen kielen opetus, kulttuurienvälinen oppiminen, opetuskokeilu, tutkiva opettaja
Tutkimustyön teoreettinen tausta rakentui opetussuunnitelman tavoitteiden ja kulttuurienvälisyyden pohjalle. Tarkastelin kulttuurienvälisyyttä laajasti, jolloin tarkastelukohteina oli niin kulttuurienvälinen oppiminen, kompetenssi kuin kulttuurienvälinen pedagogiikkakin. Tutkimusprosessin kuluessa tutustuin lisäksi kulttuurienvälisen osaamisen arviointiin ja kulttuurienvälisen kompetenssin kehittymiseen. Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksen ja tutkivan opettajuuden periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksen kohderyhmänä oli tamperelaisen alakoulun 6. luokan A1-saksan opiskelijat (n=13) kevätlukukaudella 2011. Opetuskokeiluna toteutetun tutkimuksen aineisto kerättiin ja analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin.
Opetuskokeilun päätyttyä laadin oppilaista yksilöprofiilit, joiden perusteella muodostin kulttuurisen orientoitumisen tasoryhmät: heikko, ajoittainen, kohtalainen tai hyvä orientoituminen. Orientoitumistason perusteella kolmella viimeksi mainitulla ryhmällä oli hyvät edellytykset kulttuurienväliselle oppimiselle. Nämä ryhmät olivat ymmärtäneet kulttuurienvälisen kompetenssin tarpeellisuuden ja olivat näin kehittämässä omia kulttuuritaitojaan ja -valmiuksiaan.
Tutkimustulosten perusteella kielikasvatus voi tukea kulttuurienvälistä oppimista, jos kielen kulttuurinen puoli huomioidaan ja otetaan aktiivisesti osaksi vieraan kielen opetusta. Lisäksi tutkimus osoitti, että oppimista tukevat parhaiten yhteistoiminnalliset ja oppilaslähtöiset työskentelytavat. Oppilaita on puolestaan innostettava kulttuurienväliseen oppimiseen, ja heille on tehtävä selväksi, mitä sillä tavoitellaan. Näin oppimistulokset paranevat ja opiskelu koetaan mielekkääksi. Tässä tutkimuksessa monet oppilaat kokivat kulttuurisen kielenopiskelun mielenkiintoiseksi, ja he myös ymmärsivät kulttuurisen osaamisen olevan tarpeellista kielitaidon ohella. Kulttuurisessa kielen opetuksessa haasteellisinta onkin huomioida oppilaiden erilaiset orientoitumistasot ja kulttuurienvälisen oppimisen yksilölliset lähtökohdat.
Asiasanat:kielikasvatus, kulttuurinen kielen opetus, kulttuurienvälinen oppiminen, opetuskokeilu, tutkiva opettaja