Verkostojen pelit kalavesien hallinnassa - Kalastusaluetoiminnan kehittäminen verkostonäkökulman avulla

Abstract

Tutkimus käsittelee kalavesien hallinnassa tehtävää yhteistyötä. Tutkimuksen kohteena olivat kalastusalueet Hämeessä ja Pirkanmaalla. Tutkimusaineisto hankittiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joilla selvitettiin haastateltavien henkilökohtaisia käsityksiä ja kokemuksia kalastusaluetoiminnasta, sen päämääräistä ja toimintatavoista Aihetta syvennettiin kalastuksen säätelyyn ja muuhun kalastusalueen päätöksentekoon liittyneiden ongelmatapausten kautta. Verkostoja tarkasteltiin ensisijaisesti politiikkaverkostojen tutkimusperinteen mukaisesti metaforana ja tarkasteltiin niitä ominaisuuksia kalastusalueissa, jotka erottivat verkostomaisen toiminnan hierarkioista ja markkinoista.

Tutkimuksen perusteella kalastusalueiden toiminnasta löytyi selviä verkostomaisia piirteitä. Kalastusalueilta oli mahdollista erottaa sekä hierarkkinen hallinnollinen toiminta että vapaammin valittaviin toimintamahdollisuuksiin sekä omaan mielipiteenmuodostamiseen liittyvä verkostomainen toiminta. Käsitellyt asiat voitiin ryhmitellä verkostomaisiksi peleiksi. Verkoston vähäisistä resursseista johtuen kovin useita pelejä ei voinut olla käynnissä yhtä aikaa ja pelien eteneminen oli hidasta. Kalastusaluetoiminnan alkuvuosina toiminnan oikeutukseen liittyvä peli on vienyt huomattavan osan kalastusalueiden resursseista. Kalavesille pääsyn pelillä on ratkaistu vapaa-ajankalastajien kalavesille pääsyyn liittyneitä kysymyksiä. Kalavesien käytön ja hoidon kokonaisuudesta muodostunut peli on aktiivisesti käynnissä. Se on vaikeampi ja monitahoisempi ja hajoaa helposti erityyppisen kalavesien hoidon osapeleiksi, jotka kilpailevat keskenään samoista resursseista.

Konsensustyyppiseen päätöksentekoon liittyvä veto-oikeuden käyttö oli tutkituissa verkostoissa yleisin sulkeutuneisuuden syy. Tämän lisäksi toimijoiden samankaltainen viitekehys sekä kokoustyyppistä toimintaa painottava toimintakulttuuri olivat tärkeitä verkostojen sulkeutuneisuuden aiheuttajia. Verkostot perustuvat vahvoihin sosiaalisiin sidoksiin, jotka siirtävät tietoa hitaasti. Lisäksi konsensukseen perustuva päätöksentekotapa ja siihen liittyvä veto-oikeuden käyttö sekä kokouksiin perustuva toimintatapa liittyvät päätöksenteon hitauteen. Aluekehittämisessä usein käytetty kiireen tunnun luominen ei toiminut lähestymistapana kalastusalueverkostoissa, koska se ei ollut tuttu verkoston avaintoimijoille.

Kalastusaluetoiminnan kehittämisessä verkostot tulisi ottaa huomioon kalastuslain uudistamisessa, jotta organisaation voimavaroja ei tarvitsisi käyttää kilpailuun muiden organisaatioiden kanssa. Verkostoissa pitäisi tunnistaa tärkeät pelit ja tukea asioiden käsittelemistä niiden kautta. Tärkeää olisi estää kalavesien hyödyntämisen ja hoidon pelin jakautuminen keskenään kilpaileviin osapeleihin. Verkostojen sulkeutuneisuutta tulisi yrittää torjua määrätietoisemmin ja kehittää kalastusaluetoimintaan uusia foorumeita asioiden monipuolisempaa ja epämuodollisempaa käsittelyä varten. Kalastusalueiden oman tiedon tuottamista tulisi helpottaa ja pyrkiä edistämään kalastusalueverkostojen yhteyksiä oman toimialueensa ulkopuolelle.

Asiasanat:Kalastusalue, verkosto, peli, sulkeutuneisuus, sosiaaliset sidokset, kalaistutukset, kalastuksen säätely, päätöksenteon hitaus