Nuoren tytön päiväkirja. Kokkolalaisen Olga Ahlströmin elämää 1860-luvulla.

Abstract

Olga Ahlström (1850–1908) syntyi kokkolalaiseen porvarisperheeseen, jolla oli vahva kauppias- ja laivanvarustajatausta. Tutkielmani tarkastelee Olgan nuoruusvuosia hänen vuosina 1864–1867 kirjoittamien päiväkirjojen kautta. Nuorelle tyypillinen epävarmuus ja oman paikan etsiminen tulee päiväkirjoissa hyvin esille. Samalla ne kuvaavat sitä kulttuuria, missä säätyläiset tuolloin elivät. Hedelmällisimpänä ne kertovat Olgan identiteetin rakentumisesta: kuka Olga halusi olla ja miten hänen identiteettinsä oli hänen säätynsä kuvastaja.

Tutkielmani on henkilöhistoriallinen, mikä yhdistettynä päiväkirja-aineistoon on saanut minut ottamaan huomioon myös oma näkyvyyteni tutkielmani tekstissä. Omat ennakkokäsitykset ja -ajatukset vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme tekstiä. Olgan päiväkirjat ovat tuoneet minut joka lukukerralla lähemmäksi hänen maailmaa, vaikka sen täydellinen saavuttaminen ei olekaan kulttuurisesta ja ajallisesta etäisyydestä johtuen mahdollista.

Kouluvuosina Olgan päivät täyttyivät koulunkäynnistä ja koulutyttöjen kanssa seurustelusta. Myös sukulaiset, joista läheisimpiä olivat äidin siskot, olivat tärkeitä seuralaisia. Koulussa harjoiteltiin säätyläisnaiselle sopivia tehtäviä: hieman kieliä, uskontoa, käsitöitä ja muita porvaristytön tarvitsemia taitoja. Vapaa-ajalla Olgalle mieluisinta oli kavereiden ja sukulaisten kanssa seurustelu. Kotona hän soitti usein pianoa, teki käsitöitä tai luki. Hänen elämäänsä kuuluivat myös erilaiset leikit, muistokirjat ja vaatteiden ihastelu.

Koulun loputtua vuonna 1866 Olga ei siirtynyt uuteen opinahjoon tai ansiotyöhön. Sen sijaan hän harjaannutti jo aiemmin oppimiaan taitoja ja jatkoi aktiivista seuraelämäänsä, ompelua ja muita kouluaikana tekemiään vapaa-ajan harrastuksia. Samalla hänen kirjoituksensa saivat hengellisemmän puolen: Olga kirjoitti usein omasta henkisestä ahdistuksestaan ja siitä, kuinka toivoi Jumalalta ja Jeesukselta apua. Kesäkuussa 1867 hän aloitti rippikoulun. Olga suhtautui rippikouluun suurella vakavuudella, ja koki usein tunteellisia itkunpuuskahduksia kesken virrenlaulun. Heinäkuussa, rippikoulun loputtua, hän oli kuitenkin taas aiemmista päiväkirjoista tuttu Olga, joka iloitsi ystävien ja sukulaisten seurasta.

Olga ei koskaan maininnut olevansa nuori, vaan koki itsensä ensin lapseksi ja rippikoulun jälkeen aikuiseksi. Hänen puuhansa eivät kuitenkaan merkittävästi muuttuneet aikuisuuteen siirtymisen jälkeen. Hänen identiteettinsä rakentui enimmäkseen säädyn ja parempiosaisuuden mukaan. Olga ei koskaan avioitunut, vaan perusti kaupan, jonka avulla hän pystyi elättämään itsensä. Kuollessaan hänellä oli kuitenkin huomattavasti velkaa. Kenties tämä hieno säätyläisneiti ei ollut halunnut luopua ylellisestä elämästään, joka hänelle oli lapsena suotu.

Asiasanat:Kokkola, nuoret, päiväkirja, arki