Merkitysten peili - Organisaation itsearviointiprosessin dynamiikka
RUSKI, HEINI (2011)
2011
Aluetiede - Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22394
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22394
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten organisaatio määrittelee olemustaan ja antaa merkityksiä itselleen CAF-itsearviointiprosessin aikana. CAF-arviointimalli on julkisorganisaatioiden kehittämiseen tarkoitettu arviointityökalu. Itsearviointiprosessi tarjoaa hedelmällisen ympäristön olemuksen määrittelyn ja merkitysten tutkimiseen, sillä arvioidessaan omaa toimintaansa organisaatio käy jatkuvaa neuvottelua erilaisten merkitysten hyväksymisestä ja hylkäämisestä.
Tutkimus on yhdistetty tapaus- ja toimintatutkimus. Itsearviointiprosessia tutkittiin havainnoimalla Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen CAF-arviointiprosessin vuorovaikutusta. Tavoitteena oli ymmärtää tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti osallistumalla tutkimusyhteisön käytäntöihin. Aineisto muodostui osallistuvan havainnoinnin tuloksena kirjoitetusta tutkimuspäiväkirjasta sekä itsearviointiprosessin aikana syntyneestä asiakirja-aineistosta.
Teoreettinen viitekehys muodosti tulkintakehyksen, joka ohjasi havaintojen tekemistä tutkimuskentällä. Havainnot vaikuttivat edelleen kehämäisesti teoreettisen viitekehyksen rakentumiseen. Itsearviointiprosessia tutkittiin näkökulmasta, joka korostaa organisaation liikettä ja muutosta. Organisaation jäsenet eivät voi saada todellisuudesta tietoa sellaisenaan, vaan he antavat jatkuvasti merkityksiä kohtaamilleen tapahtumille ja ilmiöille omista lähtökohdistaan. Arvioidessaan itseään organisaatio määrittelee omaa olemustaan. Reflektio rakentaa organisaation itseymmärryksen, joka on avain organisaation uudistumiseen.
Aineiston analyysi tiivistyi näkökulmiksi, jotka korostavat organisaation todellisuuden rakentumista yksilöiden ja yhteisöjen antamien merkitysten vuoropuheluna. Organisaatio tavoittelee toiminnallaan järjestystä ja hallintaa, mikä on luonteenomaista kaikille inhimillisille systeemeille. Organisaatiolla saattaa olla hyvin selkeä käsitys siitä, millainen sen tulisi olla tulevaisuudessa. Tällöin organisaatiolla ei ole välttämättä aikaa pysähtyä tarkastelemaan, miten asiat ovat nykyhetkellä, ja sen saattaa olla vaikeaa asettaa toiminnalleen realistisia tavoitteita. Siksi organisaation kehittämistyössä onkin olennaista tunnustaa jatkuva muutos ja moniäänisyys, jotka ovat niin ikään luonteenomaisia piirteitä inhimillisille systeemeille. Itsearviointiprosessi mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteiskeskustelun erilaisista ajankohtaisista merkityksistä. Yksilöt merkityksellistävät tapahtumia jatkuvasti, mutta vasta vuorovaikutus synnyttää uutta organisaatiokulttuuria. Organisaatio voi päästä kehittämistavoitteisiinsa vain ymmärtämällä oman vuorovaikutuksensa dynamiikkaa.
Asiasanat:Organisaation itsearviointi, prosessianalyysi, toimintatutkimus
Tutkimus on yhdistetty tapaus- ja toimintatutkimus. Itsearviointiprosessia tutkittiin havainnoimalla Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen CAF-arviointiprosessin vuorovaikutusta. Tavoitteena oli ymmärtää tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti osallistumalla tutkimusyhteisön käytäntöihin. Aineisto muodostui osallistuvan havainnoinnin tuloksena kirjoitetusta tutkimuspäiväkirjasta sekä itsearviointiprosessin aikana syntyneestä asiakirja-aineistosta.
Teoreettinen viitekehys muodosti tulkintakehyksen, joka ohjasi havaintojen tekemistä tutkimuskentällä. Havainnot vaikuttivat edelleen kehämäisesti teoreettisen viitekehyksen rakentumiseen. Itsearviointiprosessia tutkittiin näkökulmasta, joka korostaa organisaation liikettä ja muutosta. Organisaation jäsenet eivät voi saada todellisuudesta tietoa sellaisenaan, vaan he antavat jatkuvasti merkityksiä kohtaamilleen tapahtumille ja ilmiöille omista lähtökohdistaan. Arvioidessaan itseään organisaatio määrittelee omaa olemustaan. Reflektio rakentaa organisaation itseymmärryksen, joka on avain organisaation uudistumiseen.
Aineiston analyysi tiivistyi näkökulmiksi, jotka korostavat organisaation todellisuuden rakentumista yksilöiden ja yhteisöjen antamien merkitysten vuoropuheluna. Organisaatio tavoittelee toiminnallaan järjestystä ja hallintaa, mikä on luonteenomaista kaikille inhimillisille systeemeille. Organisaatiolla saattaa olla hyvin selkeä käsitys siitä, millainen sen tulisi olla tulevaisuudessa. Tällöin organisaatiolla ei ole välttämättä aikaa pysähtyä tarkastelemaan, miten asiat ovat nykyhetkellä, ja sen saattaa olla vaikeaa asettaa toiminnalleen realistisia tavoitteita. Siksi organisaation kehittämistyössä onkin olennaista tunnustaa jatkuva muutos ja moniäänisyys, jotka ovat niin ikään luonteenomaisia piirteitä inhimillisille systeemeille. Itsearviointiprosessi mahdollistaa vuorovaikutuksen ja yhteiskeskustelun erilaisista ajankohtaisista merkityksistä. Yksilöt merkityksellistävät tapahtumia jatkuvasti, mutta vasta vuorovaikutus synnyttää uutta organisaatiokulttuuria. Organisaatio voi päästä kehittämistavoitteisiinsa vain ymmärtämällä oman vuorovaikutuksensa dynamiikkaa.
Asiasanat:Organisaation itsearviointi, prosessianalyysi, toimintatutkimus