Taistelu siveellisyydestä. Porno 1960- ja 1970-lukujen taitteen siveellisyyskysymyksenä

Abstract

Tässä tutkimuksessa keskitytään 1960- ja 1970-luvun taitteessa kotimaan markkinoille ilmestyneisiin suomalaisten kustantajien julkaisemiin pornolehtiin, joiden levittäminen ja tuottaminen oli Suomen lakien mukaan laitonta. Tämän työn tarkoitus on selvittää, miten lehtien ilmestyminen markkinoille suhteutui vallitsevaan lakiin. Minkälaista huomiota kotimaiset pornolehdet aiheuttivat eduskunnassa ja oikeusjärjestelmässä? Lehtien suhdetta lainsäädäntöön käsiteltiin ennen kaikkea siveellisyyden ja epäsiveellisyyden käsitteiden kautta, ja tämä käsitepari muodostaa keskeisen näkökulman aineistooni.

Kokonaisuudessaan tutkimukseni on laadullista tutkimusta ja aineistolähtöinen. Aineistossani on laaja joukko kotimaisia aikakauslehtiä, joiden keskeisin osa koostuu erilaisista pornolehdistä. Pääosa käsittelemästäni lehtiaineistosta sijoittuu 60-luvun alusta 70-luvun puoliväliin. Aikakauden lainsäädännöllistä kontekstia ja tapahtumahistoriaa selvitän käyttämällä aineistonani eri oikeusasteiden arkistoja, valtiopäiväpöytäkirjoja ja komiteamietintöjä. Näiden lisäksi käytän myös Kansallisarkistossa sijaitsevaa Epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunnan materiaalia. Lainsäädännön ja reaalimaailman ristiriita kärjistyi 70-luvun puolivälissä niin, että lopulta eräitä kustantajia tiettyine lehtinimikkeineen haastettiin oikeuteen laittomasta toiminnasta. Tätä oikeudenkäyntiä tarkastelemalla etsin vastauksia siihen, miten lainsäädäntöä tulkittiin ja toimeenpantiin. Oikeudenkäyntien myötä tutkimukseni ajallinen kaari ulottuu 70-luvun loppuun.

1960-luku on kansanvälisestikin vuosikymmen, jolloin monenlaisia huomattavia muutoksia tapahtui niin konkreettisessa elinympäristössä kuin myös henkisessä ilmapiirissä. Vahva yhteiskuntamurros ja elinkeinorakenteen muutos muuttivat Suomen infrastruktuurin erittäin nopeassa tahdissa kaupunkimaiseksi palveluyhteiskunnaksi. Muutoksen ilmapiiri mahdollisti myös seksuaaliasioiden uudenlaisen käsittelyn, jonka osana myös seksuaalisuutta säännellyt lainsäädäntö koki suuria muutoksia. Seksuaalisuus nousi tässä vapautumisen aallossa myös aikakauslehtien sivuille, ja erityisesti miestenlehdet tarttuivat seksiteemoihin niin, että näiden lehtien pääteemaksi muodostuivat kuvat ja kuvaukset alastomuudesta ja seksuaalisista toiminnoista. Lainsäädännön vapautuminen ei kuitenkaan ulottunut koskemaan lakia epäsiveellisistä julkaisuista, jollaisiksi miestenlehdet tulkittiin.

Kotimaisen pornolehdistön kohdalla yhdeksi keskeiseksi syyksi tähän erilaiseen käsittelyyn ja kehitykseen nousi julkisuuden aste. Kulttuurisena tuotoksena porno asettui matalan ja ala-arvoisen kulttuurin piiriin kaupallisten motiivien sanelemana, kansan sivistämiseen tai muuhun hyvään tarkoitukseen pyrkimättömänä, kuitenkin julkisesti levitettävänä tuotteena. Siveellisyys puolestaan tuotettiin juuri yhteiseen hyvään tähtäävänä tapana olla ja esittää seksuaalisuutta. Siveellisyyspuheessa seksin kuvaaminen asetettiin tarkoitusperiltään moraalittomaksi ja täten tuomittavaksi toiminnaksi.

Seksin kuvaamisessa juuri kuvallisuus nousi tekstiä selvemmin epäsiveelliseksi materiaaliksi. Tekstipuolen epäsiveellisyyden perusteleminen oli huomattavasti vaikeampi tehtävä. Epäsiveellisyyden alle kuitenkin pyrittiin sisällyttämään myös muita kuin seksuaalisuussyistä moraalittomiksi katsottuja aiheita. Laatu ja siveellisyys osittain rinnastuivatkin epäsiveellisiin lehtiin liittyvissä kannanotoissa, sillä kyse oli ihmisen (seksuaali)elämän esittämisestä ikään kuin väärällä tavalla. Pornolehdet eivät esittäneet seksuaalitoimintoja oikeaan tavoitteeseen esimerkiksi kasvatuksen kannalta pyrkivässä ja siten hyväksyttävässä valossa, ja tämä teki niistä epäsiveellisiä.

Yhdeksi tärkeäksi tekijäksi nousi vielä pornolehtien suurin kustantaja, Lehtimiehet Oy. Yhtiö oli koko toiminnassaan edelläkävijä ja riskinottaja, eikä tämän yksittäisen yhtiön merkitystä epäsiveellisyyskeskustelussa voi jättää huomiotta. Epäsiveellisiin julkaisuihin kohdistuneet oikeustoimet voi nähdä osittain myös juuri Lehtimiehet Oy:n suuntautuneena kurinpitoyrityksenä puuttua yhtiön huikeita levikkimääriä keräävien julkaisujen sisältöön.

Siveellisyyspuheella luotiin näin mitä voimakkaimmin rajaa oikean ja väärän seksuaalielämän välille. Siveettömyys ei ollut vain yksilön omavalintainen kysymys, vaan koko kansan turvallisuuden ja terveyden kysymys, jonka nojalla sananvapauden toteuttamisen puoli voitiin ohittaa. Poliittinen tahto puuttui lainsäädännön muuttamiseksi. Kun aiheesta tehtiin nimenomaan siveellisyyskysymys, voitiin kiusallisen tuntuisen aiheen kohdalla ylittää tai ohittaa asiaan liittyvä sanan- ja ilmaisunvapauden ongelma yhteisen hyvän ja kansan sivistämisen motiivilla. Epäsiveellisiä julkaisuja säädellyt laki kumottiin lopulta vasta vuonna 1998.

Asiasanat:1960-luku, 1970-luku, pornografia, siveellisyys, aikakauslehdet, pornolehdet, Hymy, Jallu, Lehtimiehet