Miten sosiaalityöntekijät rakentavat vaikeavammaisuutta? Diskurssianalyysi sosiaalityöntekijöiden vammaispäätöksistä

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten vaikeavammaisuus rakentuu sosiaalityöntekijöiden tekemissä palvelupäätöksissä. Tavoitteenani oli ensinnäkin arvioida, määritelläänkö tai otetaanko vaikeavammaisuuteen terminä kantaa ja jos otetaan, miten. Arvioin myös rakennetaanko vaikeavammaisuutta palvelupäätöksissä vammaisuuden yksilöllisen vai sosiaalisen mallin kautta. Lisäksi tutkin sosiaalityöntekijöiden käyttämiä argumentaatiokeinoja, joilla he perustelivat päätöksensä. Tavoitteenani oli selvittää, minkälaisilla argumenteilla päätöksiä perustellaan ja esiintyvätkö vammaispalveluita normittavat lait ja ohjeet palvelujen perusteluissa.

Tutkimukseni aineisto koostuu Vantaan kaupungin vammaispalvelupäätöksistä vuodelta 2011. Päätökset tulostettiin minulle vammaispalveluiden sosiaalityöntekijöiden toimesta, enkä ollut niitä itse suoraan valitsemassa. Keskityin tarkastelemaan ns. subjektiivisia oikeuksia koskevia päätöksiä, mutta rajasin aineistostani pois kuljetuspalveluihin ja päivätoimintaan liittyvät päätökset aineiston määrän vuoksi. Arvioin aineistoani retorisen diskurssianalyysin keinoin, keskittyen analysoimaan, millä retorisilla keinoilla vaikeavammaisuutta sosiaalityöntekijöiden päätöksissä rakennettiin. Sosiaalityöntekijät käyttivät argumentointikeinoinaan hyvin laajaa joukkoa retorisia keinoja. Vaikeavammaisuutta ja päätöksen oikeudellisuutta argumentoitiin sekä väitteen esittäjään liittyvillä argumentointikeinoilla, kuten asiantuntijalausunnolla vakuuttamisella ja puhujakategorialla vahvistamisella. Pääasiassa retoriset keinot olivat argumenttiin liittyviä retorisia keinoja, kuten ääri-ilmiöiden, määrällisten ilmiöiden ja metaforien käyttöä.

Sosiaalityöntekijät rakensivat vaikeavammaisuutta muilla keinoin kuin arvioimalla hakijoita vaikeavammaisiksi ja suoria määritelmiä vaikeavammaisuudesta ei juurikaan tehty. Päätöksissä painottuivat vaikeavammaisuus-termin osalta suorat lainaukset vammaispalvelulaista ja –asetuksesta. Sosiaalityöntekijät rakensivat vaikeavammaisuutta muilla keinoin ja arvioivat vammaisten kuulumista vaikeavammainen-kategoriaan pääasiassa vammaisuuden sosiaalisen mallin kautta. Päätöksissä lievästi korostuivat erilaiset terveydenhuollon ammattihenkilökunnan lausunnot, mutta niiden lisäksi sosiaalityöntekijät olivat arvioineet hakijan tilannetta ja vamman tai sairauden vaikutuksia tämän selviytymiseen jokapäiväisissä arjen toiminnoissa hyvin yksityiskohtaisestikin. Normit painottuivat päätöksissä ja se näkyi myös tiettyjen yksittäisten laista ja ohjeista poimittujen termien toistumisena aineistossa.

Asiasanat:vaikeavammainen, vammaispalvelut, vammaisuuden sosiaalinen malli, vammaispalvelulaki, Vantaan kaupunki