Kehittyvä naissubjekti, luonto ja revisio Siri Kolun romaanissa Metsänpimeä
ROUSU, MAARIA (2012)
2012
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22357
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22357
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen Siri Kolun romaania Metsänpimeä (2008) ja sen nuoren naispäähenkilön luontoon liittyvää subjektivoitumisen kuvausta. Tutkielma on lähtökohdiltaan naistutkimuksellinen ja kontekstualisoiva. Oletan teoksen perinnetietoiseksi ja kantaaottavaksi.
Suhteutan teosta ensisijaisesti naiskirjallisuuden luontotraditioon. Tarkastelen kronologiseksi kertomukseksi purettua kehitysprosessia pääasiassa suhteessa Annis Prattin näkemyksiin kehitysromaanista ja Rita Felskin näkemyksiin heräämisromaanista. Molemmat käsittelevät kirjallisen naishahmon kasvua luontoon sijoittuvana ja nostalgiaan kaipaavana, myyttisesti värittyneenä matkana.
Teoreetikot suhtautuvat käsittelemänsä kirjallisuudenlajin feministisiin mahdollisuuksiin lähtökohtaisesti toisistaan poiketen. Pohjimmiltaan asetelma palautuu kysymyksiin kirjallisuuden luontosuhteesta sekä naiseuden ja luonnon liittävästä analogiasta. Tarkastelen aiheeseen liittyvää keskustelua ja sivuan yleisemmin sukupuolten tutkimuksessa keskeisenä nähtyä eron käsitettä. Tästä johdettuna päädyn suhteuttamaan teosta lisäksi kotimaisen luonto- ja metsäkuvauksen traditioon, jossa luontoaihe ei ole käsitteellistynyt samalla tavalla vastakkaisena kuin yleisesti muualla.
Ajatus perinteen tiedostamisesta, sen toistamisesta ja sitä vastaan kirjoittamisesta tuo tutkielmaan revision käsitteen. Käsite muodostuu hedelmälliseksi ja avaa paitsi teoksen luontokuvauksen myös keskeisten nais- ja mieshahmojen kuvaamisen keinoja ja merkityksiä. Kokonaisuudessaan tutkielma käsittelee ja osoittaa Metsänpimeän feministisiä strategioita ja kannanottoja.
Luonto näyttäytyy teoksessa myönteisenä mutta monitulkintaisena. Teoksen metsä toimii metaforisena ympäristönä, johon liittyvillä tunnistettavilla ja perinnetietoisilla viitteillä käsitellään naishahmon kehitystä. Kirjalliselle naishahmolle luonto on vaihe ja väline, joka avustaa tätä matkalla itsenäiseksi subjektiksi. Luontoon asennoituminen säilyy myönteisenä, vaikka naisen on lopulta jätettävä luonto ja siihen liittyvä fantasian ja paon taso taakseen. Naisia kuvataan teoksessa myönteisesti. Naiskuvauksessa toistuu myyttinen ja kaksinapainen asetelma, joka tulee revision kautta päälaelleen käännetyksi. Teoksen keskeisen miehen kuvaamiseen kytkeytyy osoittelevaa valtaa ja pahuutta, mikä osaltaan tukee sen kannanottoja.
Asiasanat:feministinen kirjallisuustiede, naissubjekti, naiskuvaus, kehitysromaani, heräämisromaani, revisio, luontosuhde, metsä, kirjallisuusperinne
Suhteutan teosta ensisijaisesti naiskirjallisuuden luontotraditioon. Tarkastelen kronologiseksi kertomukseksi purettua kehitysprosessia pääasiassa suhteessa Annis Prattin näkemyksiin kehitysromaanista ja Rita Felskin näkemyksiin heräämisromaanista. Molemmat käsittelevät kirjallisen naishahmon kasvua luontoon sijoittuvana ja nostalgiaan kaipaavana, myyttisesti värittyneenä matkana.
Teoreetikot suhtautuvat käsittelemänsä kirjallisuudenlajin feministisiin mahdollisuuksiin lähtökohtaisesti toisistaan poiketen. Pohjimmiltaan asetelma palautuu kysymyksiin kirjallisuuden luontosuhteesta sekä naiseuden ja luonnon liittävästä analogiasta. Tarkastelen aiheeseen liittyvää keskustelua ja sivuan yleisemmin sukupuolten tutkimuksessa keskeisenä nähtyä eron käsitettä. Tästä johdettuna päädyn suhteuttamaan teosta lisäksi kotimaisen luonto- ja metsäkuvauksen traditioon, jossa luontoaihe ei ole käsitteellistynyt samalla tavalla vastakkaisena kuin yleisesti muualla.
Ajatus perinteen tiedostamisesta, sen toistamisesta ja sitä vastaan kirjoittamisesta tuo tutkielmaan revision käsitteen. Käsite muodostuu hedelmälliseksi ja avaa paitsi teoksen luontokuvauksen myös keskeisten nais- ja mieshahmojen kuvaamisen keinoja ja merkityksiä. Kokonaisuudessaan tutkielma käsittelee ja osoittaa Metsänpimeän feministisiä strategioita ja kannanottoja.
Luonto näyttäytyy teoksessa myönteisenä mutta monitulkintaisena. Teoksen metsä toimii metaforisena ympäristönä, johon liittyvillä tunnistettavilla ja perinnetietoisilla viitteillä käsitellään naishahmon kehitystä. Kirjalliselle naishahmolle luonto on vaihe ja väline, joka avustaa tätä matkalla itsenäiseksi subjektiksi. Luontoon asennoituminen säilyy myönteisenä, vaikka naisen on lopulta jätettävä luonto ja siihen liittyvä fantasian ja paon taso taakseen. Naisia kuvataan teoksessa myönteisesti. Naiskuvauksessa toistuu myyttinen ja kaksinapainen asetelma, joka tulee revision kautta päälaelleen käännetyksi. Teoksen keskeisen miehen kuvaamiseen kytkeytyy osoittelevaa valtaa ja pahuutta, mikä osaltaan tukee sen kannanottoja.
Asiasanat:feministinen kirjallisuustiede, naissubjekti, naiskuvaus, kehitysromaani, heräämisromaani, revisio, luontosuhde, metsä, kirjallisuusperinne