Kontrastive Analyse des Wortfeldes HAUSFRAU im Deutschen und des entsprechenden Wortfeldes im Finnischen
KOIVULA, ANNE (2012)
2012
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22350
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22350
Tiivistelmä
Tutkielman lähtökohtana oli saksan kielen Hausfrau -sana, jolle suomen kielessä ei löydy merkitykseltään yksiselitteistä vastaavaa ilmaisua. Tutkimuksella haluttiin selvittää saksan- ja suomenkielisten HAUSFRAU -tyyppisten sanojen merkityksen vastaavuutta ja näihin sanoihin mahdollisesti liittyviä kulttuurieroja. Tarkasteltavaksi valittiin molemmissa kielissä sanoja, jotka ovat merkitykseltään samankaltaisia. Tarkoitus oli myös osoittaa tutkimuksen avulla nykyään parhaiten toisiaan vastaavat sanat.
Metodina käytettiin sanakenttätutkimusta, johon tarkasteltavat sanat valittiin sanakirjojen viittausten perusteella. Aineistona käytettiin yleisten sanakirjojen lisäksi molemmissa kielissä synonyymisanakirjoja ja etymologisia, sanojen alkuperää selittäviä sanakirjoja, saksassa myös merkityssanakirjaa. Sanoja verrattiin ensin kummassakin kielessä kielensisäisesti ja lopuksi suoritettiin kieltenvälinen kontrastointi.
Tutkimuksessa käy ilmi, että molemmissa kielissä on kulttuurisidonnaisia painotuksia. Esimerkiksi saksankielisestä sanakentästä löytyy vanhahtaviakin ilmaisuja, kun taas suomenkielisessä sanakentässä on käytössä runsaasti vanhaa naista koskevia ilmauksia. Tutkimus paljasti myös, että saksankielisissä ilmaisuissa painottui taloudenhoito, kun taas suomen sanakentässä korostuu äitiyden merkitys. Siihen, mistä erot tai painotukset johtuvat, ei tällä tutkimuksella oteta kantaa. Vertailemalla tällaisia sanojen erilaisia tunnusmerkkejä, sekä sanojen epätyypillisiä ja tyypillisiä ominaisuuksia voidaan löytää semanttisesti relevanteimmat piirteet, jotka vastaavat haluttua ilmaisua.
Tutkimus vahvisti oletusta, ettei suomen kielestä löydy täysin vastaavaa ilmaisua HAUSFRAU -käsitteelle. Painotuksesta riippuen voidaan valita emäntä-, perheenemäntä-, perheenäiti-, kotiäiti-, kotirouva- tai rouva-sana. Ongelman tällaiselle tutkimukselle muodostaa sanakirjojen riittämättömyys. Ne ovat omaan aikaansa sidottuja, eikä niitä voi päivittää reaaliaikaisesti. Pelkästään leksikaalisella tutkimuksella ei myöskään voida tuoda esiin kaikkia sanoihin liittyviä konnotaatioita.
Tutkimuksen aihe liittyykin paljon laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Sanat heijastelevat ajankuvaa. Saksassa HAUSFRAU on vanha ja arvostettu instituutio. Suomessa puolestaan puhuttaa parhaillaankin kotiäitiys, joka katsotaan täällä ohimeneväksi, määräaikaiseksi vaiheeksi lasten ollessa pieniä, kun taas emännyyttä pidetään ammattina. Kotirouvuus on meillä marginaalinen tilanne ja koskee nykyään lähinnä jo päivätyönsä tehneitä vanhempia naisia. Tällainen sanojen käyttö vaatisi kuitenkin aivan erillisen sosiolingvistisen tutkimuksen.
Avainsanat: kontrastiivinen analyysi, sanakenttä, sanojen merkitys ja merkityssuhteet, sanakirjat
Metodina käytettiin sanakenttätutkimusta, johon tarkasteltavat sanat valittiin sanakirjojen viittausten perusteella. Aineistona käytettiin yleisten sanakirjojen lisäksi molemmissa kielissä synonyymisanakirjoja ja etymologisia, sanojen alkuperää selittäviä sanakirjoja, saksassa myös merkityssanakirjaa. Sanoja verrattiin ensin kummassakin kielessä kielensisäisesti ja lopuksi suoritettiin kieltenvälinen kontrastointi.
Tutkimuksessa käy ilmi, että molemmissa kielissä on kulttuurisidonnaisia painotuksia. Esimerkiksi saksankielisestä sanakentästä löytyy vanhahtaviakin ilmaisuja, kun taas suomenkielisessä sanakentässä on käytössä runsaasti vanhaa naista koskevia ilmauksia. Tutkimus paljasti myös, että saksankielisissä ilmaisuissa painottui taloudenhoito, kun taas suomen sanakentässä korostuu äitiyden merkitys. Siihen, mistä erot tai painotukset johtuvat, ei tällä tutkimuksella oteta kantaa. Vertailemalla tällaisia sanojen erilaisia tunnusmerkkejä, sekä sanojen epätyypillisiä ja tyypillisiä ominaisuuksia voidaan löytää semanttisesti relevanteimmat piirteet, jotka vastaavat haluttua ilmaisua.
Tutkimus vahvisti oletusta, ettei suomen kielestä löydy täysin vastaavaa ilmaisua HAUSFRAU -käsitteelle. Painotuksesta riippuen voidaan valita emäntä-, perheenemäntä-, perheenäiti-, kotiäiti-, kotirouva- tai rouva-sana. Ongelman tällaiselle tutkimukselle muodostaa sanakirjojen riittämättömyys. Ne ovat omaan aikaansa sidottuja, eikä niitä voi päivittää reaaliaikaisesti. Pelkästään leksikaalisella tutkimuksella ei myöskään voida tuoda esiin kaikkia sanoihin liittyviä konnotaatioita.
Tutkimuksen aihe liittyykin paljon laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen. Sanat heijastelevat ajankuvaa. Saksassa HAUSFRAU on vanha ja arvostettu instituutio. Suomessa puolestaan puhuttaa parhaillaankin kotiäitiys, joka katsotaan täällä ohimeneväksi, määräaikaiseksi vaiheeksi lasten ollessa pieniä, kun taas emännyyttä pidetään ammattina. Kotirouvuus on meillä marginaalinen tilanne ja koskee nykyään lähinnä jo päivätyönsä tehneitä vanhempia naisia. Tällainen sanojen käyttö vaatisi kuitenkin aivan erillisen sosiolingvistisen tutkimuksen.
Avainsanat: kontrastiivinen analyysi, sanakenttä, sanojen merkitys ja merkityssuhteet, sanakirjat