Tapaustutkimus Puheesta lukemaan -menetelmää käyttävän yhdysluokan yhteistoiminnallisesta oppimisesta äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yhteistoiminnallinen oppiminen ilmenee vaihetyöskentelystä rakentuvan Puheesta lukemaan -menetelmän eri vaiheissa. Lisäksi tutkittiin yhdysluokan sekä oppilaiden lukutaidon kehityksen tason vaikutusta yhteistoiminnallisen oppimisen käyttöön äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla.

Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin luokanopettajan koulutuksen syventävän opetusharjoittelun yhteydessä erään kantahämäläisen alakoulun 1.−2.-yhdysluokassa. Tutkimuksen kohteena olivat luokan 16 oppilasta sekä joiltakin osin luokanopettaja. Tutkimusaineisto kerättiin tutkimuspäiväkirjan sekä osallistuvan observoinnin avulla. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin kaikki seitsemän ensimmäisen luokan oppilasta sekä luokanopettaja. Tutkimuspäiväkirjasta saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla luokittelemalla. Myös haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin avulla teemoittelemalla sekä oppilaiden että opettajan vastaukset.

Tutkimuksen mukaan Puheesta lukemaan -menetelmän keskustelu- ja saneluvaiheet tarjosivat itsessään mahdollisuuden yhteistoiminnalliseen oppimiseen kun taas etenkin laborointivaihe ja uuden kirjaimen harjoittelu olivat pääosin itsenäistä työskentelyä. Uudelleenluku- ja jälkikäsittelyvaiheet sen sijaan mahdollistivat opettajalle monipuolisten menetelmien käytön. Tutkimuksessa kävi ilmi, että oppilaiden motivaatio äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla tehtyjä tehtäviä kohtaan ei juuri ollut yhteydessä yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Lukutaidon kehityksen taso osoittautui melko suureksi tekijäksi sille, kuinka kykeneviä oppilaat olivat yhteistoiminnalliseen työskentelyyn äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla. Lisäksi oppilaskohtaiset vaihtelut lukutaidon kehityksen tasossa vaikeuttivat yhteistoiminnallisen työskentelyn toteuttamista äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla yhdysluokkaopetuksen aikana.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että käytettävästä lukemaan opettamisen menetelmästä riippumatta oppilaat tarvitsevat äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa paljon itsenäistä harjoitusta ja työskentelyä. Yhteistoiminnallisten työtapojen käyttäminen voi useassa suhteessa olla etenkin ensimmäisen luokan oppilaiden kohdalla mielekkäämpää muissa oppiaineissa kuin äidinkielessä ja kirjallisuudessa, koska luku- ja kirjoitustaito vaatii alkuvaiheessa yksilöllistä harjoittelua. Jatkotutkimuksessa voisi keskittyä muun muassa vertailemaan yhteistoiminnallisen oppimisen ilmenemistä KÄTS-menetelmää ja toisaalta Puheesta lukemaan -menetelmää käyttävässä luokassa. Lisäksi samankaltaisen tutkimuksen voisi toteuttaa luokassa, joka ei ole yhdysluokka ja pohtia, millaisia vaikutuksia pelkän ensimmäisen luokan läsnäololla on yhteistoiminnallisen oppimisen käyttöön.

Asiasanat:lukemaan oppiminen, Puheesta lukemaan -menetelmä, yhteistoiminnallinen oppiminen