"EIPÄ OLLUT YKSITOTISTA ELÄMÄÄ, PALETIN KAIKKI VÄRIT KÄYTÖSSÄ." Fyysisesti vammaisten ikäihmisten kertoen rakentuva identiteetti

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen vammaisuuden ja ikääntymisen suhdetta fyysisesti vammaisten ikäihmisten elämäntarinoissaan niille antamien merkitysten kautta. Tutkimuksen tavoitteena on vammaisten ikäihmisten äänen esiintuomisen kautta hahmottaa heidän sosiaalisen identiteettinsä kerronnallista rakentumista. Tutkimuskysymykseni ovat: Millaisista elämäntapahtumista ja kokemuksista vammaiset ikäihmiset elämäntarinoissaan kertovat ja miten? Millaisia merkityksiä vammaisuus ja ikääntyminen tarinoissa saavat? Millaista ikääntyneen fyysisesti vammaisen ikäihmisen identiteettiä tarinoiden avulla rakennetaan ja välitetään?Tutkimukseni on osa vammaisuuden sekä ikääntymisen tutkimuksen kenttää ja ammentaa teoreettisia ja metodologisia aineksia sosiaalisesta konstruktionismista ja narratiivisuudesta. Tutkimusaineistoni koostuu 11 fyysisesti vammaisen ikäihmisen kertomuksesta, jotka on kirjoitettu vastauksena Invalidiliiton jäsenlehdessä julkaistuun kirjoituspyyntöön. Nämä kertomukset olen luokitellut elämäntarinoiksi niiden täyttäessä omakohtaisuuden, vertikaalisuuden ja horisontaalisuuden kriteerit. Narratiivisuus toimii tutkimuksessani teoreettisen viitekehyksen lisäksi myös analyysimenetelmänä aineiston analyysiprosessini koostuessa kolmesta toisiaan täydentävästä osasta. Ensin olen elämänkulullisen lukutavan avulla tarkastellut sitä, mitkä määrittyvät tarinoissa merkittäviksi elämänvaiheiksi ja -tapahtumiksi. Toisekseen olen analysoinut sitä millaisia merkityksiä vammaisuus ja ikääntyminen tarinoissa saavat sekä niille annettujen määrityksien kautta lukenut aineistostani esiin kolme erilaista ikääntyneen fyysisesti vammaisen ihmisen sosiaalista identiteettiä. Nämä identiteetit rakentuvat kerronnassa uhri-, sankari- ja selviytymistarinan avulla. Fyysisesti vammaisten ikäihmisten elämäntarinoissa vammaisuutta jäsentää erilaisuus kouluun ja työelämään liittyvässä kerronnassa, kun taas perhe-elämään ja eläkeläisenä elämiseen voidaan liittää määreenä samanlaisuus. Fyysisesti vammaiset ihmiset määrittelevät tarinoissa itseään suhteessa sekä terveisiin, että nuoriin. Elämäntarinoissa vammaisuus ja ikääntyminen kietoutuvat yhteen jakaen samanlaisia merkityksiä. Tämän vuoksi kertomuksista on vaikea tulkita sitä, mitkä tekijät liittyvät vammaisuuteen ja mitkä ikääntymiseen. Ikääntymisen voidaankin sanoa muuntavan olemassa olevaa vammaa sekä lisäävän sen aiheuttamaa haittaa ja esimerkiksi kipua. Aineistossani vammaisuuden ja ikääntymisen ongelmallinen suhde tulee esiin etenkin yksilön ja yhteiskunnan määritelmien ristiriitaisuuden tai vastaamattomuuden kautta. Ikääntyneet fyysisesti vammaiset ihmiset määrittelevät vammaisuuttaan ennen kaikkea yksilöllisen eli lääketieteellisen mallin mukaisesti.

Asiasanat:vammaisuus, ikääntyminen, identiteetti, sosiaalinen konstruktionismi, narratiivisuus, elämänkulku