Eurooppa-neuvoston vaikutukset Suomen valtiosääntöoikeuteen - kriisinhallintatoiminta ja kriisinhallintalaki
MYLLYMÄKI, MIKKO (2012)
2012
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22331
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22331
Tiivistelmä
Tutkimuksessa haetaan vastausta siihen, miten Eurooppa-neuvosto on vaikuttanut Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Tutkimukseni keskittyy tarkastelemaan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alaa ja erityisesti unionin sotilaallista kriisinhallintatoimintaa.
Tutkimuksen metodologinen perusta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikan tehtäväksi on perinteisesti määritelty oikeussäännösten sisällön tulkinta ja voimassa olevien oikeussäännösten systematisointi. Lisäksi tutkimuksessa on oikeuspoliittisia piirteitä. Tutkimuksen tärkein oikeuslähde on voimassa oleva oikeus, mutta myös lainvalmisteluaineisto on merkittävässä roolissa.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (EUVL C 83/13) 22.1 artiklan mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla Eurooppa-neuvoston tehtävänä on unionin strategisten etujen ja tavoitteiden määrittäminen. Myös sotilaallista kriisinhallintaa koskevissa kysymyksissä Eurooppa-neuvoston vastuulla on unionin yhteisen kannan muodostaminen
Suomen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta Eurooppa-neuvosto on mielenkiintoinen tutkimuskohde. EU-jäsenyyden alusta asti Suomessa on käyty kiivasta keskustelua siitä, kenen tulisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Käytännössä tätä dialogia ovat käyneet yhtäältä eduskunnan perustuslakivaliokunta ja toisaalta tasavallan presidentti. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) määrää unionin ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset valtioneuvoston – erityisesti pääministerin – hoidettavaksi, kun taas tasavallan presidentti on tulkinnut tämän toimialan kuuluvan osaksi hänen ulkopoliittista johtamisvaltaansa.
Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu unionin sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan alalla. Vuonna 2006 säädettyä sotilaallista kriisinhallintalakia (31.3.2006/211) voidaan pitää poikkeuksellisena, sillä sen mukaan tasavallan presidentti päättää joukkojen kriisinhallintatehtäviin lähettämisestä. Eurooppa-neuvoston aseman korostuttuminen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan muutokset pakottivat Suomen arvioimaan uudestaan aikaisemmin tehtyjä kokonaisratkaisuja. Lopputuloksena eduskunta muutti sekä Suomen perustuslakia että sotilaallista kriisinhallintalakia. Muutokset astuivat voimaan 1. maaliskuuta 2012.
Asiasanat:Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin sotilaallinen kriisinhallinta, Suomen perustuslaki, laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta
Tutkimuksen metodologinen perusta on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Oikeusdogmatiikan tehtäväksi on perinteisesti määritelty oikeussäännösten sisällön tulkinta ja voimassa olevien oikeussäännösten systematisointi. Lisäksi tutkimuksessa on oikeuspoliittisia piirteitä. Tutkimuksen tärkein oikeuslähde on voimassa oleva oikeus, mutta myös lainvalmisteluaineisto on merkittävässä roolissa.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (EUVL C 83/13) 22.1 artiklan mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla Eurooppa-neuvoston tehtävänä on unionin strategisten etujen ja tavoitteiden määrittäminen. Myös sotilaallista kriisinhallintaa koskevissa kysymyksissä Eurooppa-neuvoston vastuulla on unionin yhteisen kannan muodostaminen
Suomen valtiosääntöoikeuden näkökulmasta Eurooppa-neuvosto on mielenkiintoinen tutkimuskohde. EU-jäsenyyden alusta asti Suomessa on käyty kiivasta keskustelua siitä, kenen tulisi edustaa Suomea Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Käytännössä tätä dialogia ovat käyneet yhtäältä eduskunnan perustuslakivaliokunta ja toisaalta tasavallan presidentti. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että Suomen perustuslaki (11.6.1999/731) määrää unionin ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset valtioneuvoston – erityisesti pääministerin – hoidettavaksi, kun taas tasavallan presidentti on tulkinnut tämän toimialan kuuluvan osaksi hänen ulkopoliittista johtamisvaltaansa.
Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu unionin sotilaallisen kriisinhallintatoiminnan alalla. Vuonna 2006 säädettyä sotilaallista kriisinhallintalakia (31.3.2006/211) voidaan pitää poikkeuksellisena, sillä sen mukaan tasavallan presidentti päättää joukkojen kriisinhallintatehtäviin lähettämisestä. Eurooppa-neuvoston aseman korostuttuminen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan muutokset pakottivat Suomen arvioimaan uudestaan aikaisemmin tehtyjä kokonaisratkaisuja. Lopputuloksena eduskunta muutti sekä Suomen perustuslakia että sotilaallista kriisinhallintalakia. Muutokset astuivat voimaan 1. maaliskuuta 2012.
Asiasanat:Eurooppa-neuvosto, Euroopan unionin sotilaallinen kriisinhallinta, Suomen perustuslaki, laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta