Stephen Toulmin ja käytännöllisen eettisen päättelyn puolustus
HARTIKAINEN, MARKKU (2012)
2012
Filosofia - Philosophy
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22330
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22330
Tiivistelmä
Tässä työssä tarkastellaan Stephen Toulminin eettisiä näkemyksiä ja pyritään esittämään 'käytännöllisen eettisen päättelyn puolustus' Toulminin keskeisten etiikkaa tarkastelevien teosten kautta.
Keskeisenä Toulminin eettistä tuotantoa leimaavana pyrkimyksenä voidaan nähdä hänen "elämän-laajuinen" tavoitteensa löytää keskitie absolutismin ja relativismin välillä. Keskeinen Toulminin teoksia luonnehtiva piirre on hänen jyrkkä vastustuksensa yhtä järjestelmää etuoikeutettuna pitävää intellektuaalista näkemystä kohtaan, sekä hänen kielteinen näkemyksensä teoreettisen (logiikkaan pohjautuvan) argumentaation mahdollisuuksista tosielämän tilanteissa.
Toulminin mukaan, niin filosofiassa kuin tieteessäkin, muut vaihtoehdot poissulkeva loogisen systemaattisuuden hallitseva asema on ollut tuhoisaa, sekä historialliselle ymmärtämiselle, että rationaaliselle kritiikille. Tämän näkemyksen tilalle Toulmin tarjoaa näkemystä, jossa rationaalisuuden ideaaliksi nousee näkemys ihmisen kyvystä muuttaa käsitteitään uusissa ja muuttuvissa tilanteissa. Toulminin moraalifilosofian rationaliteetti on käytännöllinen ja tapauskohtainen; tässä näkemyksessään Toulmin lähestyy Aristoteleen ajatusta käytännöllisestä järjestä, fronesiksesta.
Tarkasteltaessa eettisiä periaatteita ei Toulminin mukaan voida tukeutua sen paremmin absolutismiin kuin relativismiinkaan. Absolutismista kumpuava "teoreettinen argumentti" ei pysty tarjoamaan ratkaisuja jokapäiväisiin eettisiin ongelmiin. Tukeuduttaessa jäykästi universaaleihin ja absoluuttisiin moraaliperiaatteisiin ajaudutaan helposti periaatteiden tyranniaan. Relativistinen kanta on myös kestämätön; jos kaikki käsitteet, tulkinnat ja rationaaliset standardit ovat paikallisia, niin millä perustalla voidaan tietyiltä käsitteiltä vaatia rationaalista auktoriteettia? Kumpikaan edellisistä - ei absolutismi eikä relativismi, edellytä käsitteiden muutosta. Toulminin näkemyksen mukaan (tieteellisten) käsitteiden muutos on evolutiivinen prosessi.
Toulminin mukaan 1900-luvun alun eettiset teoriat eivät anna arvoa eettiselle päättelylle. Toulmin kritisoi tästä näkökulmasta Mooren, Stevensonin ja Ayerin eettisiä teorioita ja esittää oman, yhteisöllisen näkemyksensä, jonka mukaan eettiseen argumentaatioon kuuluu henkilökohtaisen tason lisäksi myös yhteisöllinen taso.
Toulminin mukaan eettisissä ongelmatilanteissa ratkaisut voidaan perustaa kumuloituneeseen eettiseen kokemukseen perustuviin esimerkkitapauksiin. Eettisen päättelyn työkaluksi Toulmin esittää kasuistiseen menetelmään perustuvaa päättelyä.
Poikkeukselliset olosuhteet huomioiva käytännöllinen eettinen argumentti on parhaiten kuvattu Toulminin argumentaatiomallissa, joka parhaiten tiivistää Toulminin näkemyksen keskitienä absolutismin ja relativismin välillä. Eettinen argumentaatio edustaa omalla argumentaatiokentällään toimivaa käytäntöä.
Asiasanat:Toulmin, Moore, Stevenson, Ayer, absolutismi, relativismi, käsitteiden evolutiivinen muutos, kasuistiikka, argumentaatiomalli, argumentaatiokenttä
Keskeisenä Toulminin eettistä tuotantoa leimaavana pyrkimyksenä voidaan nähdä hänen "elämän-laajuinen" tavoitteensa löytää keskitie absolutismin ja relativismin välillä. Keskeinen Toulminin teoksia luonnehtiva piirre on hänen jyrkkä vastustuksensa yhtä järjestelmää etuoikeutettuna pitävää intellektuaalista näkemystä kohtaan, sekä hänen kielteinen näkemyksensä teoreettisen (logiikkaan pohjautuvan) argumentaation mahdollisuuksista tosielämän tilanteissa.
Toulminin mukaan, niin filosofiassa kuin tieteessäkin, muut vaihtoehdot poissulkeva loogisen systemaattisuuden hallitseva asema on ollut tuhoisaa, sekä historialliselle ymmärtämiselle, että rationaaliselle kritiikille. Tämän näkemyksen tilalle Toulmin tarjoaa näkemystä, jossa rationaalisuuden ideaaliksi nousee näkemys ihmisen kyvystä muuttaa käsitteitään uusissa ja muuttuvissa tilanteissa. Toulminin moraalifilosofian rationaliteetti on käytännöllinen ja tapauskohtainen; tässä näkemyksessään Toulmin lähestyy Aristoteleen ajatusta käytännöllisestä järjestä, fronesiksesta.
Tarkasteltaessa eettisiä periaatteita ei Toulminin mukaan voida tukeutua sen paremmin absolutismiin kuin relativismiinkaan. Absolutismista kumpuava "teoreettinen argumentti" ei pysty tarjoamaan ratkaisuja jokapäiväisiin eettisiin ongelmiin. Tukeuduttaessa jäykästi universaaleihin ja absoluuttisiin moraaliperiaatteisiin ajaudutaan helposti periaatteiden tyranniaan. Relativistinen kanta on myös kestämätön; jos kaikki käsitteet, tulkinnat ja rationaaliset standardit ovat paikallisia, niin millä perustalla voidaan tietyiltä käsitteiltä vaatia rationaalista auktoriteettia? Kumpikaan edellisistä - ei absolutismi eikä relativismi, edellytä käsitteiden muutosta. Toulminin näkemyksen mukaan (tieteellisten) käsitteiden muutos on evolutiivinen prosessi.
Toulminin mukaan 1900-luvun alun eettiset teoriat eivät anna arvoa eettiselle päättelylle. Toulmin kritisoi tästä näkökulmasta Mooren, Stevensonin ja Ayerin eettisiä teorioita ja esittää oman, yhteisöllisen näkemyksensä, jonka mukaan eettiseen argumentaatioon kuuluu henkilökohtaisen tason lisäksi myös yhteisöllinen taso.
Toulminin mukaan eettisissä ongelmatilanteissa ratkaisut voidaan perustaa kumuloituneeseen eettiseen kokemukseen perustuviin esimerkkitapauksiin. Eettisen päättelyn työkaluksi Toulmin esittää kasuistiseen menetelmään perustuvaa päättelyä.
Poikkeukselliset olosuhteet huomioiva käytännöllinen eettinen argumentti on parhaiten kuvattu Toulminin argumentaatiomallissa, joka parhaiten tiivistää Toulminin näkemyksen keskitienä absolutismin ja relativismin välillä. Eettinen argumentaatio edustaa omalla argumentaatiokentällään toimivaa käytäntöä.
Asiasanat:Toulmin, Moore, Stevenson, Ayer, absolutismi, relativismi, käsitteiden evolutiivinen muutos, kasuistiikka, argumentaatiomalli, argumentaatiokenttä