Kolme kotikoulua. Kotiopetuksen järjestämistavat lastenkotihenkilöstön kuvaamina
HEINONEN, NIINA (2012)
2012
Sosiaalipolitiikka, Pori - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22328
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22328
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena on kuvata 1) lastenkotien kotiopetuksen järjestämistapoja ja 2) toimivuutta lainsäädännön näkökulmasta sekä 3) selvittää, millaiseen koulutukseen lapset kotiopetuksen jälkeen suuntautuvat. Ensimmäisessä ja kolmannessa tutkimuskysymyksessä tavoitteena on objektiivisuuteen pyrkivä; faktanäkökulmasta avattu kuvaus tilanteesta. Toisessa tutkimuskysymyksessä huomion kohteena ovat henkilöstön käsitykset kotiopetuksen toimivuudesta. Suomen perustuslaki ja perusopetuslaki turvaavat tasa-arvoisen koulutuksen, jossa oppilaalla on oikeus kykyjensä mukaiseen opetukseen. Kotiopetuksen tehtävänä on turvata yhdenvertainen koulutusmahdollisuus huostaan otetuille lapsille. Tutkimusaineisto muodostuu kolmen lastenkodin johtajan haastatteluista ja kahden opettajan vastauksista tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Tutkimustulokset osoittavat, että lastenkotien ja kuntien henkilöstöt päättävät kotiopetuksen järjestämisestä melko vapaamuotoisesti. Opetushenkilökunnan ammatillinen koulutus on vaihtelevaa, ja henkilökunnan kasvattava työote koetaan tärkeäksi. Kotiopetuksessa annetaan oppilaslähtöistä opetusta. Opetus järjestetään pienryhmä- tai yksilöopetuksena, joka edistää lasten kuntoutumista. Näyttäisikin siltä, että kotiopetuksella on paremmat taloudelliset voimavarat toteuttaa erityisopetusta kuin yleisopetuksen erityisopetuksella. Kuntouduttuaan lapset integroidaan yleisopetukseen, koska se on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista ja vähentää syrjäytymisriskiä. Lapset suorittavat perusopetuksen yleensä ennen täysi-ikäisyyttä.
Tulosten mukaan lainsäädäntö mahdollistaa kotiopetuksen järjestämisen lastenkodeissa, koska niissä oleva henkilöstö toimii lasten huoltajina. Oppilaat on siirretty kotiopetukseen terveydellisten syiden vuoksi, tai koska perusopetuksen vaatimukset ovat heille liian kohtuuttomia. Lastenkotihenkilöstön mukaan lainsäädännön tulisi antaa yhtenäiset toimintaohjeet. Ohjeiden tulisi määrittää opetustilannetta, syrjäytymisriskin vähentämistä, rahoitusta ja fyysistä opetustilaa. Erityisesti opetushenkilökunnan koulutusta, rahoituskäytäntöjä ja yleisopetukseen integroitumisen tavoitetta tulee selventää lainsäädännössä. Ohjeet turvaisivat tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen.
Kotiopetuksen jälkeen lapset jatkavat opiskelua enimmäkseen ammatillisissa opinnoissa, jossa he menevät yleis- tai erityisopetukseen. Osa lapsista suuntautuu myös lukioon. Sen lisäksi on lapsia, joilla ei ole valmiuksia mennä toiselle asteelle. He suorittavat lisäopinnot, ammattistartin tai viettävät välivuoden. Tutkielman perusteella suurin osa lapsista menee toiselle asteelle, mutta tarvittaisiin vielä jatkotutkimusta siitä, kuinka moni heistä suorittaa tutkinnon.
Avainsanat: huostaan otettu lapsi, lastenkoti, kotiopetus, lainsäädäntö, tasa-arvo
Tutkimustulokset osoittavat, että lastenkotien ja kuntien henkilöstöt päättävät kotiopetuksen järjestämisestä melko vapaamuotoisesti. Opetushenkilökunnan ammatillinen koulutus on vaihtelevaa, ja henkilökunnan kasvattava työote koetaan tärkeäksi. Kotiopetuksessa annetaan oppilaslähtöistä opetusta. Opetus järjestetään pienryhmä- tai yksilöopetuksena, joka edistää lasten kuntoutumista. Näyttäisikin siltä, että kotiopetuksella on paremmat taloudelliset voimavarat toteuttaa erityisopetusta kuin yleisopetuksen erityisopetuksella. Kuntouduttuaan lapset integroidaan yleisopetukseen, koska se on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista ja vähentää syrjäytymisriskiä. Lapset suorittavat perusopetuksen yleensä ennen täysi-ikäisyyttä.
Tulosten mukaan lainsäädäntö mahdollistaa kotiopetuksen järjestämisen lastenkodeissa, koska niissä oleva henkilöstö toimii lasten huoltajina. Oppilaat on siirretty kotiopetukseen terveydellisten syiden vuoksi, tai koska perusopetuksen vaatimukset ovat heille liian kohtuuttomia. Lastenkotihenkilöstön mukaan lainsäädännön tulisi antaa yhtenäiset toimintaohjeet. Ohjeiden tulisi määrittää opetustilannetta, syrjäytymisriskin vähentämistä, rahoitusta ja fyysistä opetustilaa. Erityisesti opetushenkilökunnan koulutusta, rahoituskäytäntöjä ja yleisopetukseen integroitumisen tavoitetta tulee selventää lainsäädännössä. Ohjeet turvaisivat tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen.
Kotiopetuksen jälkeen lapset jatkavat opiskelua enimmäkseen ammatillisissa opinnoissa, jossa he menevät yleis- tai erityisopetukseen. Osa lapsista suuntautuu myös lukioon. Sen lisäksi on lapsia, joilla ei ole valmiuksia mennä toiselle asteelle. He suorittavat lisäopinnot, ammattistartin tai viettävät välivuoden. Tutkielman perusteella suurin osa lapsista menee toiselle asteelle, mutta tarvittaisiin vielä jatkotutkimusta siitä, kuinka moni heistä suorittaa tutkinnon.
Avainsanat: huostaan otettu lapsi, lastenkoti, kotiopetus, lainsäädäntö, tasa-arvo