"Minä en ole mitään, minusta ei tule mitään, ja olenko koskaan mitään ollutkaan" - Fenomenologinen tutkimus köyhyydestä kertovissa omaelämäkerrallisissa tarinoissa esiintyvistä perusturvattomuuden kokemuksista.
VIERTOLA, LAURA (2012)
2012
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22326
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22326
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena ovat köyhyydestä kertovissa omaelämäkerrallisissa tarinoissa esiintyvät perusturvattomuuden kokemukset. Tarkastelen tutkimuskysymyksenäni sitä, koetaanko köyhyydessä perusturvattomuutta ja miten mahdolliset perusturvattomuuden kokemukset köyhyydessä ilmenevät. Määritän perusturvattomuuden tutkimuksessani kasautuneeksi turvattomuudeksi eli sellaiseksi kokemukselliseksi tilaksi, jossa elämän ja olemassaolon suhteen tunnetaan uhkaa lähes joka tavalla. Perusolettamukseni on, että köyhyys on henkisesti kuormittava elinympäristö, joka sekä aiheuttaa että ylläpitää perusturvattomuuden kokemuksia.
Käytän tutkimusaineistonani vuonna 2006 toteutettua Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailua varten tuotettuja tekstejä. Muodostaakseni ilmiöstä monipuolisen käsityksen tarkastelen tutkimuksessani mahdollisimman monenlaisissa elämäntilanteissa olevien suomalaisten köyhyyskokemuksia. Tulkitsen aineistoa sisällönanalyysin avulla siten, että etsin tarinoista olennaisia ilmaisuja, käsitteitä ja ajatuskokonaisuuksia, jotka implikoivat koettua perusturvattomuutta. Metodologisesti tutkimus sijoittuu fenomenologisen kokemuksen tutkimuksen alalle.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitän, että perusturvattomuus muodostuu köyhyydestä kertovissa omaelämäkerrallisissa tarinoissa kolmesta eri ulottuvuudesta koostuvaksi, kokemukselliseksi ilmiöksi: Yhteisön tarjoaman turvan menettämisen kokemuksessa on kyse yksilön ja yhteiskunnan välisen siteen heikkenemisestä. Tämä johtuu köyhyydessä ilmenevistä kelpaamattomuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja yksinäisyyden kokemuksista. Pelko elinmahdollisuuksien loppumisesta viestii köyhyydestä johtuvaa alituista vaikeutta ennakoida arkista selviytymistä. Kolmanteen perusturvattomuuden ulottuvuuteen, pelkoon itsen kadottamisesta, kätkeytyy puolestaan uhkakuvia henkisten voimavarojen ehtymisestä ja oman olemassaolon turvallisen jatkuvuuden menettämisestä.
Asiasanat:Fenomenologia, köyhyys, perusturvattomuus, turvattomuuden tunne
Käytän tutkimusaineistonani vuonna 2006 toteutettua Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailua varten tuotettuja tekstejä. Muodostaakseni ilmiöstä monipuolisen käsityksen tarkastelen tutkimuksessani mahdollisimman monenlaisissa elämäntilanteissa olevien suomalaisten köyhyyskokemuksia. Tulkitsen aineistoa sisällönanalyysin avulla siten, että etsin tarinoista olennaisia ilmaisuja, käsitteitä ja ajatuskokonaisuuksia, jotka implikoivat koettua perusturvattomuutta. Metodologisesti tutkimus sijoittuu fenomenologisen kokemuksen tutkimuksen alalle.
Tutkimuksen johtopäätöksenä esitän, että perusturvattomuus muodostuu köyhyydestä kertovissa omaelämäkerrallisissa tarinoissa kolmesta eri ulottuvuudesta koostuvaksi, kokemukselliseksi ilmiöksi: Yhteisön tarjoaman turvan menettämisen kokemuksessa on kyse yksilön ja yhteiskunnan välisen siteen heikkenemisestä. Tämä johtuu köyhyydessä ilmenevistä kelpaamattomuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja yksinäisyyden kokemuksista. Pelko elinmahdollisuuksien loppumisesta viestii köyhyydestä johtuvaa alituista vaikeutta ennakoida arkista selviytymistä. Kolmanteen perusturvattomuuden ulottuvuuteen, pelkoon itsen kadottamisesta, kätkeytyy puolestaan uhkakuvia henkisten voimavarojen ehtymisestä ja oman olemassaolon turvallisen jatkuvuuden menettämisestä.
Asiasanat:Fenomenologia, köyhyys, perusturvattomuus, turvattomuuden tunne