MUSEOMIEHISTÄ MUSEONAISIIN - Museoalan naisistuminen Suomessa 1950-1980-luvuilla
KIIANMIES, MIRKA (2012)
2012
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22305
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22305
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen naistyöntekijöitä Suomen museoissa. Selvitän ilmiötä, jossa Suomen museoala on samalla professionaalistunut ja naisistunut – lopulta naisvaltaistunut. Tähän liittyy kiinteästi naisten aseman muutos tasa-arvoistuvassa yhteiskunnassa. Keskityn 1950-luvun murroskaudesta 1980-luvulle. Tutkimukseni laajentaa kuvaa Suomen museohistoriasta ottaen naiset huomioon alan ammatillistumisessa ja selventää erityisesti alan naisistumista.
Yliopistomiehet perustivat museoita kansallisuusaatteen voimin 1800-luvun lopun Suomessa, jolloin naisia oli jo heidän avustajinaan, vaikka kulttuuri katsottiin miesten alueeksi. Naisten ja miesten roolitukset näkyivät työnjaossa vielä pitkään 1900-luvulla. Naisten liittyessä yhä enemmän museokenttään, se oli jo muodostunut miehiseksi kulttuuriksi, jolloin naisille tuotti vaikeuksia saada kunnollista asemaa hierarkiassa. Yleisesti naisten toimintakenttä laajeni 1900-luvulla, mikä näkyi myös museoissa. Ehtona naisten nousussa museoalalle oli heille avautuva koulutus ja yhteiskunnan muuttuva suhtautuminen naisiin työntekijöinä. Museoaineet muotoutuivatkin naisvaltaisiksi. Museoalan naisistuminen oli pitkä prosessi, jossa tarvittiin vahvoja, urallaan nousevia naisia osoittamaan kykynsä.
Museoala muodostui ammatiksi ja professioksi sen kehittyessä 1900-luvulla muun muassa Museoliiton avulla. Enää museoissa ei tyydytty vain museonhoitajaan, kun työtehtävät lisääntyivät ja erkaantuivat. Huipentumana kehitykselle oli museologian tulo yliopistoihin 1980-luvulla. Ritva Palviainen on käsitellyt museoalan professionaalistumista, jota on käsitelty myös kansainvälisesti.
Sukupuoleen liittyvistä teorioista käytän Joan W. Scottia, Judith Butleria, Yvonne Hirdmania ja Christina Florinia. Scottin mukaan sukupuoli jäsentää ihmisten välisiä suhteita ja hän on halunnut tuoda naisia näkyväksi. Butlerin teoriasta olen ammentanut sukupuolen performatiivisuudesta: sukupuolta tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa normeja toistamalla. Olen tukeutunut myös sukupuolijärjestelmän käsitteeseen, jonka sisään Hirdman on lisännyt käsitteen sukupuolisopimus. Florin keskittyy työelämän sukupuolittumiseen ja professionaalistumiseen. Käytän myös Knut Draken ja Solveig Sjöberg-Pietarisen museotyöntekijöiden sukupolvijaotteluteorioita, joiden avulla olen hahmottanut museokentän toimijoiden asemoitumista ammatin kehittymisessä ja naisistumisessa, joka tapahtui hiljalleen erikoistuneiden ammattilaisten aikana 1960–1990-luvuilla.
Tutkimukseni päälähdeaineistona ovat muistitieto ja suurten museo-organisaatioiden viralliset vuosikertomukset. Nostan esiin muistitiedon merkitystä lähteenä, joka on tärkeää erityisesti museohistorian tutkimuksessa. Koulutuksesta olen saanut tietoa Helsingin yliopiston arkistosta. Lisäksi olen tutkinut otoksena museoiden henkilökuntajakaumia ympäri Suomen.
Asiasanat: museohistoria, museoinstituutio, museomiehet, museonaiset, naisistuminen, naisvaltaistuminen, professio, professionaalistuminen
Yliopistomiehet perustivat museoita kansallisuusaatteen voimin 1800-luvun lopun Suomessa, jolloin naisia oli jo heidän avustajinaan, vaikka kulttuuri katsottiin miesten alueeksi. Naisten ja miesten roolitukset näkyivät työnjaossa vielä pitkään 1900-luvulla. Naisten liittyessä yhä enemmän museokenttään, se oli jo muodostunut miehiseksi kulttuuriksi, jolloin naisille tuotti vaikeuksia saada kunnollista asemaa hierarkiassa. Yleisesti naisten toimintakenttä laajeni 1900-luvulla, mikä näkyi myös museoissa. Ehtona naisten nousussa museoalalle oli heille avautuva koulutus ja yhteiskunnan muuttuva suhtautuminen naisiin työntekijöinä. Museoaineet muotoutuivatkin naisvaltaisiksi. Museoalan naisistuminen oli pitkä prosessi, jossa tarvittiin vahvoja, urallaan nousevia naisia osoittamaan kykynsä.
Museoala muodostui ammatiksi ja professioksi sen kehittyessä 1900-luvulla muun muassa Museoliiton avulla. Enää museoissa ei tyydytty vain museonhoitajaan, kun työtehtävät lisääntyivät ja erkaantuivat. Huipentumana kehitykselle oli museologian tulo yliopistoihin 1980-luvulla. Ritva Palviainen on käsitellyt museoalan professionaalistumista, jota on käsitelty myös kansainvälisesti.
Sukupuoleen liittyvistä teorioista käytän Joan W. Scottia, Judith Butleria, Yvonne Hirdmania ja Christina Florinia. Scottin mukaan sukupuoli jäsentää ihmisten välisiä suhteita ja hän on halunnut tuoda naisia näkyväksi. Butlerin teoriasta olen ammentanut sukupuolen performatiivisuudesta: sukupuolta tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa normeja toistamalla. Olen tukeutunut myös sukupuolijärjestelmän käsitteeseen, jonka sisään Hirdman on lisännyt käsitteen sukupuolisopimus. Florin keskittyy työelämän sukupuolittumiseen ja professionaalistumiseen. Käytän myös Knut Draken ja Solveig Sjöberg-Pietarisen museotyöntekijöiden sukupolvijaotteluteorioita, joiden avulla olen hahmottanut museokentän toimijoiden asemoitumista ammatin kehittymisessä ja naisistumisessa, joka tapahtui hiljalleen erikoistuneiden ammattilaisten aikana 1960–1990-luvuilla.
Tutkimukseni päälähdeaineistona ovat muistitieto ja suurten museo-organisaatioiden viralliset vuosikertomukset. Nostan esiin muistitiedon merkitystä lähteenä, joka on tärkeää erityisesti museohistorian tutkimuksessa. Koulutuksesta olen saanut tietoa Helsingin yliopiston arkistosta. Lisäksi olen tutkinut otoksena museoiden henkilökuntajakaumia ympäri Suomen.
Asiasanat: museohistoria, museoinstituutio, museomiehet, museonaiset, naisistuminen, naisvaltaistuminen, professio, professionaalistuminen