Peppi Pitkätossun ambivalenttinen ääni. Peppi supersankarina ja surullisena orpotyttönä.

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Astrid Lindgrenin ensimmäistä lastenkirjaa Peppi Pitkätossu (Pippi Långstrump, 1945). Työn kantavana ajatuksena on lukea Pepin hahmo ambivalenttisena ja löytää ne piirteet, jotka tekevät Pepin hahmosta sekä kirjan sanomasta ambivalenttisen. Tarkoitus on nähdä Pepin hahmon surullisuus ja sankarius sekä pohtia millä tavoin eri tulkintavihtoehdot ovat löydettävissä ja tunnistettavissa. Perinteinen, pedagoginen lastenkirjallisuus on tutkielman lähtökohta, josta käydään kohti modernismia ja uusia Peppi-tulkintoja.

Perinteinen lastenkirjallisuudentutkimus ja erityisesti kaksoisyleisötutkimus pohjustaa tutkielmaa. Työssä pohditaan, millaisia lukijoita lastenkirjalla on, ja tästä johtuen tulkinnat ovat myös erilaisia. Erityisesti huomio kiinnittyy siihen, että lapsilukijan takana oleva aikuinen on usein todellinen lukija, jolle teksti on osoitettu. Kohdeteoksen tekstiteoreettinen analyysi syventää kaksoisyleisöteoreettisia päätelmiä. Narratologisen teorian avulla kohdetekstistä löydetään lapsi- ja aikuisyleisön taso, joille on eri kommunikaatiokanavat ja -tavat. Kohdeteosta tarkastellaan myös karnevalistisena tekstinä, ja päähenkilöä luetaan surullisen klovnin hahmona. Tutkielman lopussa alkuperäisiä argumentteja tukee henkilöhahmoteoria, ja Pepin hahmo vertautuu kohdeteoksen muihin lapsihahmoihin sekä aikuisiin.

Asiasanat: lastenkirjallisuus, kaksoisyleisö, narratologia, karnevalismi, Lindgren, ambivalenssi, tulkinta