A Hard Walk: Reconstructing Military Masculinity in Michael Herr's Dispatches and Other Novels of the Vietnam War
KURKI, TAINA (2012)
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22297
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22297
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee Vietnamin sodan kirjallisuuksissa esiintyvää sotilasmaskuliinisuutta sotakirjeenvaihtaja Michael Herrin kirjassa Dispatches (1977) sekä valikoimassa sodan amerikkalaisveteraanien kirjoittamia omaelämäkerrallisia tekstejä. Työni tavoitteena on osoittaa, kuinka jo Vietnamin sodan aikainen sotilasmaskuliinisuus muodostui huomattavasti monimuotoisemmista maskuliinisista sukupuolirooleista kuin suuri osa Vietnamin sodan kirjallisuuksien kritiikeistä sekä perinteisen gender-tutkimuksen yleisistä paradigmoista antaisi ymmärtää.
Todellisuudessa ultramaskuliinisesta "performanssista" muodostui Vietnamissa sotilaiden keskuudessa parodioitu käsite, jonka katsottiin lähinnä hankaloittavan tai jopa vaarantavan yksittäisen sotilaan sekä tämän koko yksikön toimimisen tehtävässään. Monotonisen sankarimaskuliinisuuden hylkääminen vapautti sotilaan luomaan monisäikeisemmän sukupuolisen ja sotilaallisen identiteetin. Tuloksena tästä monimuotoisuudesta on tämänkin päivän Yhdysvaltojen asevoimien sotilashenkilöstön mahdollista omaksua työssään vanhanaikaista militarismia vapaampia sukupuolirooleja.
Sekä perinteinen ihanteellis-sankarillinen mielikuva sotilaasta että binaarinen sukupuoliasettelu käsittävät sotilasmaskuliinisuuden rationaalisena, taipumattomana ja kovana, ja useat Vietnamin sodan kirjallisuuksien kriitikot katsovat sen ylläpidon vaativan sotilasta kieltämään kaikki pelon, menetyksen ja kiintymyksen tunteet. Vietnamin sodasta kirjoitetuissa teksteissä ovat kuitenkin toistuvasti keskiössä kuvaukset raivosta suruun, epätoivoon, järjenvastaiseen taikauskoon ja homososiaaliseen rakkauteen, jotka eivät aseta kyseenalaiseksi maskuliinista/sotilaallista sukupuoli-identiteettiä.
Huolimatta Vietnamin sodan kaoottisuudesta ja pirstaloituneisuudesta sekä sen saamasta laajasta epäsuosiosta siviilien keskuudessa, sodassa taistelleiden nuorten miesten kokemus eroaa huomattavan vähän niin 1. ja 2. maailmansotien veteraaneista kuin myös 9/11 jälkeen Irakissa ja Afganistanissa palvelleista. Siviileille sotaan ja sotilaisiin suhtautuminen ei historiallisesti ole ollut mutkaton prosessi. Silloinkaan, kun lisäjännitettä ei ole tuottamassa Vietnamin My Lain kaltainen tragedia, on sodan todellisuus sitä kokemattomien mahdotonta käsittää, jolloin reaktiot jakautuvat joko yleiseen sodanvastaisuuteen tai tietämättömyydestä johtuvaan ylimalkaiseen kiitokseen. Konfliktiin osallistujalle tapahtumaa määrittää kirkkaimmin kasvava tunne sodan mielettömyydestä viattomuuden kääntyessä kokemukseen asetoverien menetysten sekä henkilökohtaisen trauman myötä. Veteraaneja yhdistää näin ollen tarve jatkaa tapahtuneen käsittelyä konfliktin päätyttyä; tämä tapahtuu oraalisen perinteen, "sotajuttujen", sekä kirjallisen luomisen kautta.
Asiasanat:sota, Vietnam, maskuliinisuus, identiteetti, transformaatio
Todellisuudessa ultramaskuliinisesta "performanssista" muodostui Vietnamissa sotilaiden keskuudessa parodioitu käsite, jonka katsottiin lähinnä hankaloittavan tai jopa vaarantavan yksittäisen sotilaan sekä tämän koko yksikön toimimisen tehtävässään. Monotonisen sankarimaskuliinisuuden hylkääminen vapautti sotilaan luomaan monisäikeisemmän sukupuolisen ja sotilaallisen identiteetin. Tuloksena tästä monimuotoisuudesta on tämänkin päivän Yhdysvaltojen asevoimien sotilashenkilöstön mahdollista omaksua työssään vanhanaikaista militarismia vapaampia sukupuolirooleja.
Sekä perinteinen ihanteellis-sankarillinen mielikuva sotilaasta että binaarinen sukupuoliasettelu käsittävät sotilasmaskuliinisuuden rationaalisena, taipumattomana ja kovana, ja useat Vietnamin sodan kirjallisuuksien kriitikot katsovat sen ylläpidon vaativan sotilasta kieltämään kaikki pelon, menetyksen ja kiintymyksen tunteet. Vietnamin sodasta kirjoitetuissa teksteissä ovat kuitenkin toistuvasti keskiössä kuvaukset raivosta suruun, epätoivoon, järjenvastaiseen taikauskoon ja homososiaaliseen rakkauteen, jotka eivät aseta kyseenalaiseksi maskuliinista/sotilaallista sukupuoli-identiteettiä.
Huolimatta Vietnamin sodan kaoottisuudesta ja pirstaloituneisuudesta sekä sen saamasta laajasta epäsuosiosta siviilien keskuudessa, sodassa taistelleiden nuorten miesten kokemus eroaa huomattavan vähän niin 1. ja 2. maailmansotien veteraaneista kuin myös 9/11 jälkeen Irakissa ja Afganistanissa palvelleista. Siviileille sotaan ja sotilaisiin suhtautuminen ei historiallisesti ole ollut mutkaton prosessi. Silloinkaan, kun lisäjännitettä ei ole tuottamassa Vietnamin My Lain kaltainen tragedia, on sodan todellisuus sitä kokemattomien mahdotonta käsittää, jolloin reaktiot jakautuvat joko yleiseen sodanvastaisuuteen tai tietämättömyydestä johtuvaan ylimalkaiseen kiitokseen. Konfliktiin osallistujalle tapahtumaa määrittää kirkkaimmin kasvava tunne sodan mielettömyydestä viattomuuden kääntyessä kokemukseen asetoverien menetysten sekä henkilökohtaisen trauman myötä. Veteraaneja yhdistää näin ollen tarve jatkaa tapahtuneen käsittelyä konfliktin päätyttyä; tämä tapahtuu oraalisen perinteen, "sotajuttujen", sekä kirjallisen luomisen kautta.
Asiasanat:sota, Vietnam, maskuliinisuus, identiteetti, transformaatio