ÄITIYS JA TYÖKYKY. Raskausajan sairauspoissaolot ja koettu työkyky vuoden kuluttua synnytyksestä
PELTOMÄKI-VASTAMAA, ARJA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2012
Kansanterveystiede - Public Health
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-04Tiivistelmä
Väestön työkyky on keskeinen kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen voimavaratekijä. Työkyvyn tutkimusta on tehty väestössä ja sen osaryhmissä paljon, mutta äitiyden ja työkyvyn yhteyksistä tiedetään poikkeuksellisen vähän. Tässä tutkielmassa selvitettiin odottavien äitien sairauspoissaolojen määrää raskausaikana sekä koettua työkykyä vuoden kuluttua synnytyksestä.
Tutkielma on kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka perustuu UKK-instituutissa 2007–2010 kerättyyn Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa (NELLI) -tutkimuksen aineistoon. Tiedot kerättiin 14 pirkanmaalaisen kunnan äitiysneuvoloissa 20–46-vuotiailta äideiltä kyselylomakkeilla (n = 474). Aineiston analyysit tehtiin suorien jakaumien, ristiintaulukoinnin, tilastollisen testauksen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tulosten mukaan sairauspoissaoloja raskausaikana oli keskimäärin 11,7 päivää (mediaani 1 ja keskihajonta 19,2). Sairauspoissaoloissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja vuoden kuluttua synnytyksestä kotona olevien ja ansiotyössä käyvien äitien välillä. Työkykynsä äidit kokivat olevan melko hyvä (keskiarvo 8,5 asteikolla 0–10). Vähemmän koulutetut (8,2) ja ensisynnyttäjät (8,2), jotka olivat vuoden kuluttua synnytyksestä kotiäiteinä, kokivat työkykynsä muita äitejä heikommaksi. Koulutuksella oli vahva yhteys työkyvyn eri osa-alueisiin.
Raskauden aikaisia sairauspoissoloja oli vähemmän kuin ruotsalaisissa tutkimuksissa. Äitien kokema työkyky vuoden kuluttua synnytyksestä oli hieman alempi muihin vastaavanikäisissä suomalaisissa väestöaineistoissa tehtyihin havaintoihin nähden. Erityisen tuen tarpeessa ovat vähemmän koulutetut ja ensisynnyttäjät. Työstäpoissaolon perusteiden pohdinta ansaitsisi työkyvyn tutkimuskentässä nykyistä enemmän keskustelua. Alentunut työkyky ei aina merkitse sairauden läsnäoloa. Äitiyshuollon, työpaikan ja työterveyden välisten yhteistyön käytäntöjen ja menetelmien kehittäminen on tarpeen erityisen tuen tarpeessa olevien äitien tunnistamiseksi ja terveys- ja työkykyerojen ehkäisemiseksi. Tutkimuksellista mielenkiintoa tulisi jatkossa suunnata enemmän myös työuransa alkupuolella ja erilaisissa työmarkkina-asemissa olevien ryhmien tutkimiseen. Tämä edellyttää myös työkyvyn arvioinnin apuvälineiden ja uusien menetelmien tutkimista ja kehittämistä.
Asiasanat: äitiys, raskaus, sairauspoissaolo, sairausloma, työkyky
Tutkielma on kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka perustuu UKK-instituutissa 2007–2010 kerättyyn Neuvonta, elintavat ja liikunta neuvolassa (NELLI) -tutkimuksen aineistoon. Tiedot kerättiin 14 pirkanmaalaisen kunnan äitiysneuvoloissa 20–46-vuotiailta äideiltä kyselylomakkeilla (n = 474). Aineiston analyysit tehtiin suorien jakaumien, ristiintaulukoinnin, tilastollisen testauksen ja lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tulosten mukaan sairauspoissaoloja raskausaikana oli keskimäärin 11,7 päivää (mediaani 1 ja keskihajonta 19,2). Sairauspoissaoloissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja vuoden kuluttua synnytyksestä kotona olevien ja ansiotyössä käyvien äitien välillä. Työkykynsä äidit kokivat olevan melko hyvä (keskiarvo 8,5 asteikolla 0–10). Vähemmän koulutetut (8,2) ja ensisynnyttäjät (8,2), jotka olivat vuoden kuluttua synnytyksestä kotiäiteinä, kokivat työkykynsä muita äitejä heikommaksi. Koulutuksella oli vahva yhteys työkyvyn eri osa-alueisiin.
Raskauden aikaisia sairauspoissoloja oli vähemmän kuin ruotsalaisissa tutkimuksissa. Äitien kokema työkyky vuoden kuluttua synnytyksestä oli hieman alempi muihin vastaavanikäisissä suomalaisissa väestöaineistoissa tehtyihin havaintoihin nähden. Erityisen tuen tarpeessa ovat vähemmän koulutetut ja ensisynnyttäjät. Työstäpoissaolon perusteiden pohdinta ansaitsisi työkyvyn tutkimuskentässä nykyistä enemmän keskustelua. Alentunut työkyky ei aina merkitse sairauden läsnäoloa. Äitiyshuollon, työpaikan ja työterveyden välisten yhteistyön käytäntöjen ja menetelmien kehittäminen on tarpeen erityisen tuen tarpeessa olevien äitien tunnistamiseksi ja terveys- ja työkykyerojen ehkäisemiseksi. Tutkimuksellista mielenkiintoa tulisi jatkossa suunnata enemmän myös työuransa alkupuolella ja erilaisissa työmarkkina-asemissa olevien ryhmien tutkimiseen. Tämä edellyttää myös työkyvyn arvioinnin apuvälineiden ja uusien menetelmien tutkimista ja kehittämistä.
Asiasanat: äitiys, raskaus, sairauspoissaolo, sairausloma, työkyky