LASTENSUOJELUN PERHEHOIDON PROSESSI JA YHTEISTYÖ. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia yhteistyöstä
LINDFORS, REETTA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LINDFORS, REETTA
2012
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-04-03Tiivistelmä
Tässä laadulliseen lähestymistapaan perustuvassa tutkielmassa käsitellään sosiaalityöntekijöiden kokemuksia lastensuojelun sijaishuollon perhehoitoprosessista ja erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun perhehoitajien välistä yhteistyötä. Yhteistyötä tarkastellaan sosiaalityön näkökulmasta. Keskeisinä asioina on selvittää, miten ja millaista yhteistyötä sosiaalityöntekijät tekevät perhehoitoprosessin aikana perhehoitajien kanssa, mitkä asiat vaikuttavat yhteistyön toteutumiseen ja onnistumiseen sosiaalityöntekijän näkökulmasta ja miten sosiaalityöntekijät kuvaavat ammatillisuuttaan perhehoitajien yhteistyökumppanina.
Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään lastensuojelun sijaishuoltoa ja erityisesti lastensuojelun perhehoitoa, perhehoidon yhteiskunnallinen konteksti ja sosiaalityön merkitys osana perhehoitoprosessia. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty laadullisena haastattelututkimuksena Varsinais-Suomen alueella ja tutkimusaineisto muodostuu kuuden kuntasektorilla työskentelevän sosiaalityöntekijän haastatteluista. Haastateltavat edustavat neljää erikokoista kuntaa. Tutkimusaineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin.
Sosiaalityöntekijöiden kokemukset perhehoitajien yhteistyökumppanina ovat tärkeitä pilareita yhteistyön kehittämisessä ja lastensuojelun paljon puhutun hiljaisen tiedon esilletuomisessa. Sosiaalityön käytäntötutkimuksen kannalta sosiaalityöntekijöiden kokemusten tutkimus perhehoitoprosessissa ja siinä tehtävässä yhteistyössä antaa kuntaorganisaatioille mahdollisuuden tarkastella ja kehittää perhehoitoa koskevaa prosessia kokonaisvaltaisesti. Tutkimus on yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen 1.1.2012 voimaanastuneen lastensuojelulain 50 §:n muutoksen vuoksi, jonka mukaan perhehoito on lastensuojelussa ensisijainen sijaishuollon muoto.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden kokemuksien mukaan perhehoitajien kanssa tehtävä yhteistyö koetaan riittämättömäksi ja kiireen keskellä tapahtuvaksi toiminnaksi. Perhehoitoprosessin aikana tehtävä yhteistyö voidaan jakaa vaiheisiin, joissa yhteistyön sisältö painottuu perhehoitajien yksilöllisten tarpeiden mukaan. Yhteistyö painottuu pääosin sijoituksen aikana pidettäviin asiakassuunnitelmiin ja sijaisperheiden sijoituksessa kohtaamiin ongelmatilanteisiin. Yhteistyö koetaan haastavana ja sosiaalityöntekijät toivovat työlle selkeitä prosessikuvauksia, riittävästi aikaa ja riittävästi työvoimaa toteuttaakseen tätä sijaishuollon tärkeää työtä.
Asiasanat:Lastensuojelu, perhehoito, sosiaalityö ja yhteistyö
Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään lastensuojelun sijaishuoltoa ja erityisesti lastensuojelun perhehoitoa, perhehoidon yhteiskunnallinen konteksti ja sosiaalityön merkitys osana perhehoitoprosessia. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty laadullisena haastattelututkimuksena Varsinais-Suomen alueella ja tutkimusaineisto muodostuu kuuden kuntasektorilla työskentelevän sosiaalityöntekijän haastatteluista. Haastateltavat edustavat neljää erikokoista kuntaa. Tutkimusaineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin.
Sosiaalityöntekijöiden kokemukset perhehoitajien yhteistyökumppanina ovat tärkeitä pilareita yhteistyön kehittämisessä ja lastensuojelun paljon puhutun hiljaisen tiedon esilletuomisessa. Sosiaalityön käytäntötutkimuksen kannalta sosiaalityöntekijöiden kokemusten tutkimus perhehoitoprosessissa ja siinä tehtävässä yhteistyössä antaa kuntaorganisaatioille mahdollisuuden tarkastella ja kehittää perhehoitoa koskevaa prosessia kokonaisvaltaisesti. Tutkimus on yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen 1.1.2012 voimaanastuneen lastensuojelulain 50 §:n muutoksen vuoksi, jonka mukaan perhehoito on lastensuojelussa ensisijainen sijaishuollon muoto.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijöiden kokemuksien mukaan perhehoitajien kanssa tehtävä yhteistyö koetaan riittämättömäksi ja kiireen keskellä tapahtuvaksi toiminnaksi. Perhehoitoprosessin aikana tehtävä yhteistyö voidaan jakaa vaiheisiin, joissa yhteistyön sisältö painottuu perhehoitajien yksilöllisten tarpeiden mukaan. Yhteistyö painottuu pääosin sijoituksen aikana pidettäviin asiakassuunnitelmiin ja sijaisperheiden sijoituksessa kohtaamiin ongelmatilanteisiin. Yhteistyö koetaan haastavana ja sosiaalityöntekijät toivovat työlle selkeitä prosessikuvauksia, riittävästi aikaa ja riittävästi työvoimaa toteuttaakseen tätä sijaishuollon tärkeää työtä.
Asiasanat:Lastensuojelu, perhehoito, sosiaalityö ja yhteistyö