Vaihtoehtoinen ilmatie ensihoidossa
SALO, SAMPSA (2010)
2010
Lääketiede - Medicine
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2010-10-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22285
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22285
Tiivistelmä
Toimiva ilmatie on ensihoidon kulmakivi. Ilmatien voi turvata monella tavalla. Perinteisesti intubaatiota on pidetty ilmatien hallinnan standardina. Oikein suoritettu intubaatio mahdollistaakin tehokkaan ventilaation ja estää aspiraatiota. Olosuhteet sairaalan ulkopuolisissa ensihoitotilanteissa ovat kuitenkin hankalia ja ensihoitohenkilökunnan taitotaso toimenpiteen suorittamisessa on vaihtelevaa, minkä vuoksi intubaatioon liittyy paljon ongelmia. Vaihtoehdoksi intubaatiolle onkin kehitetty ns. supraglottisia ilmatien hallintavälineitä, jotka ovat helpommin ja nopeammin nieluun asetettavia. SSAI:n (Scandinavian Society for Anesthesiology and Intensive Care Medicine) suosituksessa ohjeistetaan ilmatien hallintaan taitotason mukaan: käytännössä ensihoitolääkäri olisi ainoa, joka voisi intuboida potilaan, jolla on vielä hengitystierefleksejä jäljellä. Muun ensihoitohenkilöstön pitäisi ensisijaisesti käyttää supraglottisia välineitä tai pelkkää paljemaskiventilaatiota.
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää kurkunpäänaamarien ja -putkien soveltuvuutta ilmatien hallintaan sairaalan ulkopuolisissa ensihoitotilanteissa erityisesti elvytyksessä ja luoda perustaa Tampereen aluepelastuslaitoksen perus- ja hoitotason sairaankuljettajille tehtäviin ohjeisiin ilmatien hallinnasta.
Katsauksessa analysoitiin tutkimukset, joissa ensihoitaja tai vastaava ensihoitohenkilö oli käyttänyt kurkunpäänaamaria tai -putkea ilmatien hallintaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoitotilanteessa. Sisäänottokriteerit täytti kahdeksan tutkimusta, joista kolmessa tutkittiin kurkunpäänaamareita ja viidessä kurkunpääputkia.
Katsauksen perusteella kurkunpäänaamarit ja -putket ovat lupaavia vaihtoehtoisia ilmatien hallintavälineitä aikuisilla ei-traumaattisilla sydänpysähdyspotilailla. Tarvitaan kuitenkin vielä tutkimuksia, joissa näitä välineitä verrataan muihin ilmatien hallintakeinoihin kuten intubaatioon elvytyksissä ja muissa ilmatien hallintaa edellyttävissä ensihoitotilanteissa sairaalan ulkopuolella.
Avainsanat: ensihoitaja, elvytys, kurkunpäänaamari, kurkunpääputki
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää kurkunpäänaamarien ja -putkien soveltuvuutta ilmatien hallintaan sairaalan ulkopuolisissa ensihoitotilanteissa erityisesti elvytyksessä ja luoda perustaa Tampereen aluepelastuslaitoksen perus- ja hoitotason sairaankuljettajille tehtäviin ohjeisiin ilmatien hallinnasta.
Katsauksessa analysoitiin tutkimukset, joissa ensihoitaja tai vastaava ensihoitohenkilö oli käyttänyt kurkunpäänaamaria tai -putkea ilmatien hallintaan sairaalan ulkopuolisessa ensihoitotilanteessa. Sisäänottokriteerit täytti kahdeksan tutkimusta, joista kolmessa tutkittiin kurkunpäänaamareita ja viidessä kurkunpääputkia.
Katsauksen perusteella kurkunpäänaamarit ja -putket ovat lupaavia vaihtoehtoisia ilmatien hallintavälineitä aikuisilla ei-traumaattisilla sydänpysähdyspotilailla. Tarvitaan kuitenkin vielä tutkimuksia, joissa näitä välineitä verrataan muihin ilmatien hallintakeinoihin kuten intubaatioon elvytyksissä ja muissa ilmatien hallintaa edellyttävissä ensihoitotilanteissa sairaalan ulkopuolella.
Avainsanat: ensihoitaja, elvytys, kurkunpäänaamari, kurkunpääputki