Suusyöpäpotilaiden vokaalilaadut, puheen ymmärrettävyys ja oraalimotoriikka viisi vuotta leikkauksen jälkeen

Abstract

Suusyöpään sairastuminen ja sen eri hoitomuodot vaikuttavat ihmisen toimintakykyyn ja elämänlaatuun merkittävästi. Nieleminen ja puhe vaikeutuvat usein syöpähoitojen yhteydessä ja niiden jälkeen. Suusyöpäpotilaiden puheessa voi tapahtua muutoksia sekä artikulaation että äänentuoton osalta. Konsonanttivirheet lisääntyvät ja eri vokaalien ääntäminen vaikeutuu. Vokaalien akustiset erot pienenevät ja erityisesti ensimmäisen ja toisen formantin arvot ovat normaalia pienempiä. Tämä näkyy vokaalilaatujen sijoittumisena lähelle toisiaan psykoakustisella formanttikartalla, mikä tarkoittaa kuulohavainnon perusteella sitä, että vokaaliäänteitä on vaikea erottaa toisistaan. Artikulaation epätarkkuudet johtavat huonommin ymmärrettävään puheeseen.

Tämän pro gradu –tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista suusyöpäpotilaiden oraalimotoriikka, vokaalien akustiikka ja puheen ymmärrettävyys olivat noin viiden vuoden kuluttua syöpähoidoista. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, eroavatko kielisyövän tai tonsillan alueen syövän sairastaneiden potilaiden vokaalilaadut, oraalimotoriikka tai puheen ymmärrettävyys toisistaan. Tutkimusmenetelminä käytettiin puheaineiston akustista analyysiä, oraalimotoriikan kliinistä arviointia ja puheen ymmärrettävyyden kuulonvaraista arviointia. Tutkimukseen osallistui 16 tutkittavaa, joista viiden kasvain oli ollut kielen ja yhdentoista tonsillan alueella.

Tutkittavien vokaalit erottuivat toisistaan pääosin hyvin. Pääosin myös oraalimotoriikka toimi hyvin, eli syöpähoidot eivät olleet heikentäneet tutkimukseen osallistuneiden potilaiden suun alueen motoriikkaa merkittävästi. Tutkittavien puhe oli pääosin hyvin ymmärrettävää. Heikko suoriutuminen oraalimotoriikkaa arvioivissa tehtävissä oli kuitenkin yhteydessä huonommin ymmärrettävään puheeseen, vokaalien laatu sen sijaan ei ennustanut puheen ymmärrettävyyttä. Kasvaimen sijainti vaikutti ainoastaan puheen ymmärrettävyyteen, sillä kielisyöpäpotilaiden puhe oli huonommin ymmärrettävää kuin tonsillapotilaiden. Kasvaimen sijainti ei vaikuttanut oraalimotoriseen suoriutumiseen tai vokaalien laatuun.

Vaikka kaikki suusyövän hoitomuodot voivat heikentää potilaiden artikulaatiota ja sitä kautta heidän puheensa ymmärrettävyyttä, tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että suusyöpäpotilaiden toimintakyky artikulaation osalta on pääosin hyvin säilynyttä viiden vuoden kuluttua syöpähoidoista. Tulos kertoo siitä, että suusyöpien hoito on kehittynyt, eikä suurelle osalle potilaista enää jää yhtä vaikea-asteisia toiminnallisia haittoja kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. Jatkotutkimusta kuitenkin vielä tarvitaan, sillä parempi tietämys suusyöpäpotilaiden puheesta ja heidän puheensa ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä edesauttaa potilaiden hoitoa ja puheterapeuttista kuntoutusta.

Asiasanat:suusyöpä, puheen ymmärrettävyys, puhemotoriikka, vokaalit, vokaalilaadut, formanttikartta