Euroopan "kollektiivisesta häpeästä" kohti muutosta: Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston kertomukset romaneista
RAUTANEN, LEEA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RAUTANEN, LEEA
2012
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-21Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani EU:n ja Euroopan neuvoston ymmärrystä romaneista, romanien kohtaamista ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi vaadituista keinoista. Romanit ovat asuneet Euroopassa jo pitkään ja EU:n viimeisen itälaajentumisen myötä romaneista muodostui unionin suurin etninen vähemmistö. Romanien pitkää historiaa Euroopassa ovat värittäneet jatkuva syrjintä ja ulossulkeminen.
Tutkielman teoreettisena työkaluna hyödynnän etenkin Ian Mannersin kirjoituksiin perustuvaa ajatusta normatiivisen vallan Euroopasta. Keskustelu normatiivisesta vallasta voidaan paikantaa osaksi kylmän sodan jälkeistä tilannetta, jossa moni kollektiivinen toimija määrittelee asemaansa uudelleen. Kyseessä on myös uudenlainen suhtautuminen vallan keinoihin. Tavoitteena on siten ymmärtää, mihin edellä mainittujen instituutioiden keinot ja valta perustuvat. Tällainen valta poikkeaa perinteisestä näkemyksestä vallasta voimakeinoihin tai sen uhkaan perustuvana. EU ja Euroopan neuvosto pyrkivät pikemminkin esimerkin, ideoiden ja suostuttelun avulla muuttamaan romanien tilannetta. Myös keinojen taustalla olevat arvot ovat merkityksellisiä, sillä ne antavat toiminnalle tiettyä legitimiteettiä.
Tutkielman metodina käytän narratiivisen tutkimusotteen sisälle sijoitettuja kertomuksen käsitettä ja poliittisia narratiiveja. Poliittinen narratiivi on politiikan tekijän tapa ymmärtää ja jäsentää maailmaa: kun tietty asia tai ongelma halutaan ratkaista tai muuttaa, se muotoillaan politiikan kentällä ratkaistavaksi kokonaisuudeksi. Siten poliittinen narratiivi on tiiviisti kytköksissä sen esittäjän arvoihin, toimintatapoihin ja uskomuksiin. Tässä työssä poliittisen narratiivin rakenne muistuttaa perinteisten kertomusten rakennetta eli sillä on alku, keskikohta ja lopetus. Alussa määritellään nykyinen asiaintila, keskikohdassa valmistellaan sen muutosta ja lopetus heijastelee tulevaisuutta ja kertoo lukijalle siitä, miten valitut keinot toteutetaan. Työn analyysin aineistona hyödynnän EU:n oikeuskomissaarin Viviane Redingin ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Thomas Hammarbergin puheita romaneista.
Vaikka EU ja Euroopan neuvosto ovat monin tavoin toisiinsa yhteen kietoutuneita, niiden näkemykset romaneista ja romanien ongelmista eivät ole identtiset. Työssä tulee ilmi etenkin sanavalintojen merkityksellisyys: sanojen valinnoilla luodaan erilaisia ”poliittisia todellisuuksia”, joissa ongelmia ratkotaan. Sekä EU:n että Euroopan neuvoston ehdottamat keinot romanien tilanteen muuttamiseksi ovat samansuuntaiset, mutta itse ongelmat puetaan eri tavoin. Molempien näkökulmat heijastelevat tietynlaisia arvoja ja näkemyksiä siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa. Kumpikin instituutio rakentaa asiat ja ongelmakokonaisuudet niin, että ne ovat muutettavissa oman instituution toiminnalla.
Tutkielman teoreettisena työkaluna hyödynnän etenkin Ian Mannersin kirjoituksiin perustuvaa ajatusta normatiivisen vallan Euroopasta. Keskustelu normatiivisesta vallasta voidaan paikantaa osaksi kylmän sodan jälkeistä tilannetta, jossa moni kollektiivinen toimija määrittelee asemaansa uudelleen. Kyseessä on myös uudenlainen suhtautuminen vallan keinoihin. Tavoitteena on siten ymmärtää, mihin edellä mainittujen instituutioiden keinot ja valta perustuvat. Tällainen valta poikkeaa perinteisestä näkemyksestä vallasta voimakeinoihin tai sen uhkaan perustuvana. EU ja Euroopan neuvosto pyrkivät pikemminkin esimerkin, ideoiden ja suostuttelun avulla muuttamaan romanien tilannetta. Myös keinojen taustalla olevat arvot ovat merkityksellisiä, sillä ne antavat toiminnalle tiettyä legitimiteettiä.
Tutkielman metodina käytän narratiivisen tutkimusotteen sisälle sijoitettuja kertomuksen käsitettä ja poliittisia narratiiveja. Poliittinen narratiivi on politiikan tekijän tapa ymmärtää ja jäsentää maailmaa: kun tietty asia tai ongelma halutaan ratkaista tai muuttaa, se muotoillaan politiikan kentällä ratkaistavaksi kokonaisuudeksi. Siten poliittinen narratiivi on tiiviisti kytköksissä sen esittäjän arvoihin, toimintatapoihin ja uskomuksiin. Tässä työssä poliittisen narratiivin rakenne muistuttaa perinteisten kertomusten rakennetta eli sillä on alku, keskikohta ja lopetus. Alussa määritellään nykyinen asiaintila, keskikohdassa valmistellaan sen muutosta ja lopetus heijastelee tulevaisuutta ja kertoo lukijalle siitä, miten valitut keinot toteutetaan. Työn analyysin aineistona hyödynnän EU:n oikeuskomissaarin Viviane Redingin ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Thomas Hammarbergin puheita romaneista.
Vaikka EU ja Euroopan neuvosto ovat monin tavoin toisiinsa yhteen kietoutuneita, niiden näkemykset romaneista ja romanien ongelmista eivät ole identtiset. Työssä tulee ilmi etenkin sanavalintojen merkityksellisyys: sanojen valinnoilla luodaan erilaisia ”poliittisia todellisuuksia”, joissa ongelmia ratkotaan. Sekä EU:n että Euroopan neuvoston ehdottamat keinot romanien tilanteen muuttamiseksi ovat samansuuntaiset, mutta itse ongelmat puetaan eri tavoin. Molempien näkökulmat heijastelevat tietynlaisia arvoja ja näkemyksiä siitä, mikä on hyvää ja tavoiteltavaa. Kumpikin instituutio rakentaa asiat ja ongelmakokonaisuudet niin, että ne ovat muutettavissa oman instituution toiminnalla.