Luottamuksen merkityksestä aiesopimussuhteessa liiketoiminnan vastuullisuuden näkökulmasta
LAPPALAINEN, ANASTASIA (2012)
LAPPALAINEN, ANASTASIA
2012
Yritysjuridiikka - Business Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22255
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22255
Tiivistelmä
Liiketoiminnan vastuullisuus on ollut hyvin paljon esillä viime vuosikymmenen ajan. Liiketoiminnan kritiikistä on kasvanut ilmiö nimeltä yrityksen yhteiskuntavastuu, johon yritykset ovat yhä enemmän nähneet tarpeellisena sitoutua. Sitoutuminen vastuullisuuteen taas tarkoittaa sitä, että yritykset kantavat vastuuta toiminnastaan kokonaisvaltaisesti ja kaikkien sidosryhmiensä intressit huomioon ottavalla tavalla.
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on valittu aiesopimussuhde, jota lähestytään sidosryhmäteorian sekä yhteiskuntavastuun näkökulmista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty Archie B. Carrollin kehittämää yhteiskuntavastuun pyramidimallia, jossa yritysten nähdään olevan velvollisia kantamaan vastuunsa niiden taloudellisesta, juridisesta, eettisestä sekä filantrooppisesta suoriutumisestaan. Näin aiesopimusosapuolten välisessä suhteessa erityisesti juridisen ja eettisen vastuun alueiden todetaan olevan merkittävimpiä, jolloin nämä nousevatkin lähemmän tarkastelun kohteiksi.
Tutkimuksessa on sovellettu poikkitieteellistä lähestymistapaa johtamistieteellisen tutkimuksen ja oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmia yhteen sovittamalla. Koska aiesopimuksia ei ole millään nimenomaisella normilla säädetty, aiesopimussuhteen osapuolten juridisen vastuun tarkastelussa nojataan oikeustoimilaintoimikunnan suositukseen. Aiesopimussuhteen juridinen arviointi tapahtuu tällöin ensisijaisesti sopimusneuvotteluvastuun sääntelyn piirissä. Toiseksi myös yleisillä sopimusoikeuden periaatteilla on havaittu olevan merkittävää roolia aiesopimussuhteen osapuolten luottamusta korostavien juridisten velvoitteiden määrittelyssä. Erityisen tarkastelun kohteiksi valittiin lojaliteettiperiaate, heikomman suojan periaate, epäselvyyssäännön periaate sekä hyvän tavan vastaisuuden periaate. Klassisen sopimusoikeudellisen tarkastelun ohella aiesopimussuhteen juridisen vastuun perusteita on lähdetty hakemaan myös uudemman sopimusoikeuden tarjoamien lähestymistapojen ja teorioiden pohjalta. Tutkimuksessa tarkastellaan Juha Pöyhösen sopimuksen prosessikäsitystä, P.J. Muukkosen avoimen systeemin sopimuskäsitystä sekä Ian Macneilin kehittämää suhdesopimusteoriaa. Tutkimuksen loppuosassa tarkastelussa on aiesopimusosapuolten eettinen vastuu, suhteen moraalinen sitovuus sekä sopimussuhteiden vaihtoehtoiset hallintamekanismit.
Kaikissa vastuun tasoissa tärkeimmäksi tekijäksi nousee aina osapuolten välinen luottamus ja sitä tavoitteleva toiminta. Tutkimuksessa todetaan, että toimiva aiesopimussuhde on mahdollinen vain silloin, kun se pohjautuu osapuolten keskinäiseen luottamukseen. Aiesopimussuhteissa vastuullinen yritys pyrkii molemminpuolista luottamusta tukevaan toimintaan kantaen näin sekä juridista että eettistä vastuuta.
Asiasanat:Aiesopimus, luottamus, yhteiskuntavastuu, vastuullisuus, sopimusneuvotteluvastuu, lojaliteetti
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on valittu aiesopimussuhde, jota lähestytään sidosryhmäteorian sekä yhteiskuntavastuun näkökulmista. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty Archie B. Carrollin kehittämää yhteiskuntavastuun pyramidimallia, jossa yritysten nähdään olevan velvollisia kantamaan vastuunsa niiden taloudellisesta, juridisesta, eettisestä sekä filantrooppisesta suoriutumisestaan. Näin aiesopimusosapuolten välisessä suhteessa erityisesti juridisen ja eettisen vastuun alueiden todetaan olevan merkittävimpiä, jolloin nämä nousevatkin lähemmän tarkastelun kohteiksi.
Tutkimuksessa on sovellettu poikkitieteellistä lähestymistapaa johtamistieteellisen tutkimuksen ja oikeustieteellisen tutkimuksen näkökulmia yhteen sovittamalla. Koska aiesopimuksia ei ole millään nimenomaisella normilla säädetty, aiesopimussuhteen osapuolten juridisen vastuun tarkastelussa nojataan oikeustoimilaintoimikunnan suositukseen. Aiesopimussuhteen juridinen arviointi tapahtuu tällöin ensisijaisesti sopimusneuvotteluvastuun sääntelyn piirissä. Toiseksi myös yleisillä sopimusoikeuden periaatteilla on havaittu olevan merkittävää roolia aiesopimussuhteen osapuolten luottamusta korostavien juridisten velvoitteiden määrittelyssä. Erityisen tarkastelun kohteiksi valittiin lojaliteettiperiaate, heikomman suojan periaate, epäselvyyssäännön periaate sekä hyvän tavan vastaisuuden periaate. Klassisen sopimusoikeudellisen tarkastelun ohella aiesopimussuhteen juridisen vastuun perusteita on lähdetty hakemaan myös uudemman sopimusoikeuden tarjoamien lähestymistapojen ja teorioiden pohjalta. Tutkimuksessa tarkastellaan Juha Pöyhösen sopimuksen prosessikäsitystä, P.J. Muukkosen avoimen systeemin sopimuskäsitystä sekä Ian Macneilin kehittämää suhdesopimusteoriaa. Tutkimuksen loppuosassa tarkastelussa on aiesopimusosapuolten eettinen vastuu, suhteen moraalinen sitovuus sekä sopimussuhteiden vaihtoehtoiset hallintamekanismit.
Kaikissa vastuun tasoissa tärkeimmäksi tekijäksi nousee aina osapuolten välinen luottamus ja sitä tavoitteleva toiminta. Tutkimuksessa todetaan, että toimiva aiesopimussuhde on mahdollinen vain silloin, kun se pohjautuu osapuolten keskinäiseen luottamukseen. Aiesopimussuhteissa vastuullinen yritys pyrkii molemminpuolista luottamusta tukevaan toimintaan kantaen näin sekä juridista että eettistä vastuuta.
Asiasanat:Aiesopimus, luottamus, yhteiskuntavastuu, vastuullisuus, sopimusneuvotteluvastuu, lojaliteetti