Oikeutetun sodan teoria ja terrorismi

Abstract

Oikeutetun sodan teorian tärkeimmän prinsiipit ovat muokkautuneet ja täydentyneet varhaiskeskiajan ja uuden ajan välisenä aikana, ja loivat pohjaa modernille kansainväliselle oikeudelle. Teorian tarkoituksena on ollut tarjota eettinen arviointikeino sodan oikeudelle ja moraaliset prinsiipit sodan laeille. Toisaalta nykykonflikteille tunnusomaista ovat sellaiset epäsymmetriset poliittiset jännitteet ja väkivallan muodot, joihin tämä osittain uskonnolliseenkin traditioon perustuva teoria ei välttämättä enää riitä. Nykymaailman konfliktien äärimmäiset ilmiöt voivatkin tarjota keinon kyseenalaistaa oikeutetun sodan teoriaa.

Tutkimuksen tarkoituksena on koetella oikeutetun sodan teoriaa soveltamalla sitä erääseen poliittisten konfliktien äärimmäiseen muotoon, terrorismiin. Onhan terrorismia ja terrorismin vastaista sotaa on viime aikoina arvioitu tämän teorian viitekehyksessä. Tutkimuksen lopullisena tavoitteena ei ole arvioida terrorismia moraalisesti. Taustalla oleva moraalinen päämäärä on viime kädessä kaikenlaisen väkivallan vastustaminen. Oletuksena on, että jos oikeutetun sodan teoriaan voidaan aina luottaa, sitä voidaan käyttää missä tahansa poliittisen väkivallan tilanteissa, myös terrorismissa. Tämän lisäksi voidaan ajatella, että jokainen poliittiseen väkivaltaan turvautuva toimija ansaitsee eettisesti johdonmukaisen arvion. Tutkimuksessa tarkasteltavien käsitteiden määrittelyn ja historiallisen tarkastelujen jälkeen, koeluontoisena pyrkimyksenä on selvittää legitimoiko oikeutetun sodan teoria jonkin terrorismin muodon.

Tulos on häilyvä ja johtaa toisaalta paradoksiin: oikeutetuksi sodaksi tulkittu terrorismi ei ole enää terrorismia. Terrorismin tai minkä tahansa poliittisen voimankäytön muodon oikeutus tai tuomio riippuukin siitä, miten kyseinen väkivaltainen ilmiö kulloinkin ymmärretään. Lisäksi kyseessä on epäsymmetrinen konflikti, jonka moraalisen arvion tarpeisiin symmetriseen sodankäyntiin tarkoitettu oikeutetun sodan teoria ei välttämättä kykene vastaamaan. Lisäongelman tuo se, että niin terrorismissa kuin sodassakin on huomattavan vaikeaa löytää sellainen puolueeton tuomari, joka kykenisi kulloisessakin tilanteessa määrittelemään ja tekemään oikeutetun sodan periaatteisiin tarvittavia tilanneanalyysejä. Ja jos tuollainen tuomari olisi olemassa, mihin oikeutetun sodan teoriaa enää ylipäätään tarvitaan?

Vaikka terrorismia on esiintynyt maailmanhistorian aikana eri kulttuureissa, eri aikakausina, eri muodoissa, tarkastelu rajoittuu lähinnä 11. syyskuun jälkeiseen maailmaan. Toinen rajaus koskee tieteenalaa: oikeutettu sota ja terrorismi ovat vahvasti poliittisia ja historiallisia ilmiöitä, mutta tutkimus keskittyy filosofiseen argumentointiin. Poikkitieteellisen lähdeaineiston käyttöä onkin pyritty painottamaan eettisfilosofiseen kirjallisuuteen.

Asiasanat:oikeutettu sota, terrorismi, jus ad bellum, jus in bello