Miten niin miten? Puheen illuusio Pirkko Saision romaanissa Punainen erokirja

Abstract

Tutkielma käsittelee puheen illuusiota Pirkko Saision romaanissa Punainen erokirja (2003). Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ne kielelliset keinot, joilla romaaniin on pyritty luomaan vaikutelma puhuvan ihmisen läsnäolosta. Aineistoksi on rajattu Punaisen erokirjan repliikit, eli yhteensä 678 vuoroa. Työssä analysoidaan aineiston puheenomaisuuksia kahdella eri tasolla: äänne- ja muoto-opissa sekä vuorojen rakentumisessa. Äänne- ja muoto-opin osalta tarkastelun kohteena on yhteensä 9 morfofonologista ja morfosyntaktista piirrettä. Vuorojen rakentumista käsitellään tutkimalla aineistossa esiintyviä toistorakenteita, lisäyksiä sekä kuutta tärkeintä vuoronalkuista partikkelia.Tutkielma on luonteeltaan kielen variaation tutkimus, jonka kohteena on kaunokirjallinen puhe. Työssä yhdistyy useita eri tutkimusaloja, sillä myös tutkimuskohde on luonteeltaan monitahoinen: aineiston repliikit ovat puhuttua kieltä, mutta ne ovat fiktiivisiä ja kirjoitetussa muodossa. Analyysissa hyödynnetään murteentutkimuksen, sosiolingvistiikan ja keskusteluntutkimuksen perinteessä saavutettuja tuloksia. Aineiston äänne- ja muoto-oppia analysoidaan kvantitatiivisten tulosten valossa, kun taas vuorojen rakenteiden osalta tutkimusote on vahvasti kvalitatiivinen. Punaisessa erokirjassa tavoitellaan puheenomaisuutta sekä morfologian että erilaisten ilmaisurakenteiden kautta. Puhekielisyyksien asema aineiston äänne- ja muoto-opissa on näkyvä, mutta ei yksinomaisen hallitseva. Lähes kaikissa tutkittavista piirteistä esiintyy melko voimakasta variaatiota. Variantin määräytymisessä ratkaisevaa on ilmaisun konteksti: samojen hahmojen puheessa esiintyy sekä yleis- että puhekielisiä variantteja. Puheen illuusion kannalta vaihtelu on tärkeää, sillä myös yleiskieliset variantit voivat synnyttää puheenomaisen vaikutelman. Rakennetasolla hallitsevin puheenomaisuus on toisto, joka läpäisee repliikit monella tasolla. Erityisen tunnusomainen toistorakenne repliikeissä on toistaminen mikä-kysymyssanan avulla. Myös partikkelien puheenomainen käyttö sekä ilmaisujen täydentäminen vähän kerrassaan, lisäysten kautta, luovat vaikutelmaa spontaanista ja puhehetkellä syntyvästä kielestä.

Asiasanat:puheen illuusio, kielen variaatio, kaunokirjallinen puhe, puhuttu ja kirjoitettu kieli