SUKUPUOLIN JA TOISIN? Sukupuolinäkökulma Tampereen kaupungin perhepalveluihin
FAGERLUND, MONICA (2012)
2012
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-03-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22218
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22218
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Tampereen kaupungin perhepalveluja sukupuolinäkökulmasta. Tutkimusongelmaa lähestytään verrattain tuoreen tasa-arvopoliittisen strategian, sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kautta. Tasa-arvolaki velvoittaa viranomaisia suunnittelemaan omaa toimintaansa sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseksi, jonka myötä sukupuolinäkökulma tulee huomioida kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat teoriat sukupuolesta ja tasa-arvosta, jotka kytkeytyvät myös eri aikoina eri tavoin harjoitettuun tasa-arvopolitiikkaan.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko sukupuolinäkökulma valtavirtaistunut perhepalveluihin, ja mitkä tekijät selittävät suhtautumista valtavirtaistamisen työvälineeseen, sukupuolivaikutusten arviointiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten sukupuoli ylipäätään on läsnä perhepalveluissa. Keskustelu miesten asemasta perhettä koskevissa neuvotteluissa, erityisesti huoltajuuden osalta, on viime vuosina lisääntynyt. Perheille suunnattuja palveluita on kuitenkin sukupuolinäkökulmasta tutkittu kohtalaisen vähän. Yksi motivaatio tutkimuksen tekemiselle onkin peilata työntekijöiden näkemyksiä miesten ja isien heikosta asemasta esitettyihin väitteisiin.
Tutkielman primääriaineisto koostuu kyselyaineistosta, joka on kerätty Tampereen kaupungin perhepalvelujen työntekijöiltä keväällä 2011. Kyselyaineiston tasa-arvosuunnittelua koskevan osuuden analyysimenetelminä ovat kuvaileva analyysi ja logistinen regressioanalyysi. Avovastaukset analysoidaan laadullisesti teoriaohjaavan teemoittelun avulla. Osana taustoitusta ja tutkimuksen kontekstia käsitellään sekundääriaineistona myös Tampereen kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa.
Sukupuoli on tutkielman keskeisten havaintojen perusteella läsnä perhepalvelujen arjessa monin tavoin. Sukupuolineutraaliuden sijaan työntekijöiden vastauksissa painottuvat sukupuolen reflektoiminen ja sukupuolisensitiivinen työote. Työntekijöiden suhde tasa-arvosuunnitteluun näyttäytyy ristiriitaisena. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että sukupuolta on perhepalveluissa myös mahdollista tehdä toisin, vaikka palvelut ja asiakaskohtaamiset jäsentyvät yhä pitkälti perinteisen sukupuolijaon mukaisesti.
Asiasanat:Tasa-arvo, valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten arviointi, perhe, palvelut
Tutkielman tavoitteena on selvittää, onko sukupuolinäkökulma valtavirtaistunut perhepalveluihin, ja mitkä tekijät selittävät suhtautumista valtavirtaistamisen työvälineeseen, sukupuolivaikutusten arviointiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten sukupuoli ylipäätään on läsnä perhepalveluissa. Keskustelu miesten asemasta perhettä koskevissa neuvotteluissa, erityisesti huoltajuuden osalta, on viime vuosina lisääntynyt. Perheille suunnattuja palveluita on kuitenkin sukupuolinäkökulmasta tutkittu kohtalaisen vähän. Yksi motivaatio tutkimuksen tekemiselle onkin peilata työntekijöiden näkemyksiä miesten ja isien heikosta asemasta esitettyihin väitteisiin.
Tutkielman primääriaineisto koostuu kyselyaineistosta, joka on kerätty Tampereen kaupungin perhepalvelujen työntekijöiltä keväällä 2011. Kyselyaineiston tasa-arvosuunnittelua koskevan osuuden analyysimenetelminä ovat kuvaileva analyysi ja logistinen regressioanalyysi. Avovastaukset analysoidaan laadullisesti teoriaohjaavan teemoittelun avulla. Osana taustoitusta ja tutkimuksen kontekstia käsitellään sekundääriaineistona myös Tampereen kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa.
Sukupuoli on tutkielman keskeisten havaintojen perusteella läsnä perhepalvelujen arjessa monin tavoin. Sukupuolineutraaliuden sijaan työntekijöiden vastauksissa painottuvat sukupuolen reflektoiminen ja sukupuolisensitiivinen työote. Työntekijöiden suhde tasa-arvosuunnitteluun näyttäytyy ristiriitaisena. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että sukupuolta on perhepalveluissa myös mahdollista tehdä toisin, vaikka palvelut ja asiakaskohtaamiset jäsentyvät yhä pitkälti perinteisen sukupuolijaon mukaisesti.
Asiasanat:Tasa-arvo, valtavirtaistaminen, sukupuolivaikutusten arviointi, perhe, palvelut