90-vuotiaiden ja sitä vanhempien toimintakyky itsearvioituna ja omaisten arvioimana. Yhtäpitävyys ja yhteys kuolleisuuteen.
KAITTOLA, JOHANNA (2011)
2011
Kansanterveystiede - Public Health
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22204
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22204
Tiivistelmä
Suomessa on jo 34 000 yli 90-vuotiasta henkilöä. Heistä valtaosa asuu kotona. Tämän voimakkaasti kasvavan väestönosan toimintakykyä ei kuitenkaan ole vielä tutkittu niin paljoa kuin nuorempien eläkeikäisten toimintakykyä. Hyvin vähän tai lähes tutkimattomia alueita kyseisessä ikäryhmässä ovat vanhojen omien toimintakykyarvioiden yhtenevyys toisten ihmisten tekemiin toimintakykyarvioihin ja toimintakykyarvioiden yhteys kuolleisuuteen.
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin fyysisen toimintakyvyn itsearviointien yhteneväisyyttä omaisten tekemiin toimintakykyarvioihin. Tutkielmassa tarkastellaan myös kysymystä siitä, miten nämä eri henkilöiden tekemät toimintakykyarviot ennustivat kuolleisuutta. Tutkimuksen kohteena olivat 90 vuotta ja sitä vanhemmat kotona asuvat tamperelaiset ja heidän omaisensa.
Tutkielman aineisto koostuu osasta Tervaskannot 90+ -projektiin kuulunutta postikyselyä vuodelta 1996. Omaisten puhelinhaastattelu toteutettiin vuonna 1997. Tutkielmassa oli mukana 199 tutkitava-omainen paria. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan omaa toimintakykyään ja omaisia läheisensä toimintakykyä viidellä eri fyysisen toimintakyvyn osa-alueella (sisällä liikkuminen, 400 metrin kävely, portaissa kulkeminen, pukeutuminen ja riisuutuminen sekä vuoteeseen ja vuoteesta pääseminen). Tutkittavien ja omaisten toimintakykyarvioiden yhtenevyyttä analysoitiin Cohenin kappakertoimella. Logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin taustamuuttujien yhteyttä tutkittavien ja omaisten vastausten yhtenevyyteen. Kuolemanvaaran analysointiin, kahdeksan vuoden seuranta-aikana, käytettiin puolestaan Coxin regressioanalyysiä. Muita käytettyjä analysointimenetelmiä olivat ristiintaulukointi ja χ2 -testi.
Tutkittavat arvioivat oman toimintakykynsä paremmaksi kuin heidän omaisensa. Toimintakykyarviot omaisten kanssa olivat vain välttävästi tai kohtalaisesti yhteneviä. Tutkittavien iällä, sukupuolella, omaisen ja tutkittavan välisellä suhteella tai tapaamistiheydellä ei ollut merkitystä toimintakykyarvioiden yhtenevyyteen. Sekä tutkittavien omat että omaisten antamat toimintakykyarviot ennustivat kuolemaa sitä enemmän mitä huonommaksi he olivat toimintakyvyn arvioineet. Harvoin tapaavan omaisen toimintakykyarvio oli ennustajana parempi kuin päivittäin tapaavan omaisen tekemä arvio. Tulosten perusteella on mahdollista ajatella, että molempien tekemät toimintakykyarviot ovat luotettavia ja niitä voidaan käyttää toimintakyvyn arvioinnissa.
Asiasanat: yli 90-vuotiaat, itse arvioitu toimintakyky, omaisen arvioima toimintakyky, yhtenevyys, kuolleisuus
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin fyysisen toimintakyvyn itsearviointien yhteneväisyyttä omaisten tekemiin toimintakykyarvioihin. Tutkielmassa tarkastellaan myös kysymystä siitä, miten nämä eri henkilöiden tekemät toimintakykyarviot ennustivat kuolleisuutta. Tutkimuksen kohteena olivat 90 vuotta ja sitä vanhemmat kotona asuvat tamperelaiset ja heidän omaisensa.
Tutkielman aineisto koostuu osasta Tervaskannot 90+ -projektiin kuulunutta postikyselyä vuodelta 1996. Omaisten puhelinhaastattelu toteutettiin vuonna 1997. Tutkielmassa oli mukana 199 tutkitava-omainen paria. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan omaa toimintakykyään ja omaisia läheisensä toimintakykyä viidellä eri fyysisen toimintakyvyn osa-alueella (sisällä liikkuminen, 400 metrin kävely, portaissa kulkeminen, pukeutuminen ja riisuutuminen sekä vuoteeseen ja vuoteesta pääseminen). Tutkittavien ja omaisten toimintakykyarvioiden yhtenevyyttä analysoitiin Cohenin kappakertoimella. Logistisen regressioanalyysin avulla selvitettiin taustamuuttujien yhteyttä tutkittavien ja omaisten vastausten yhtenevyyteen. Kuolemanvaaran analysointiin, kahdeksan vuoden seuranta-aikana, käytettiin puolestaan Coxin regressioanalyysiä. Muita käytettyjä analysointimenetelmiä olivat ristiintaulukointi ja χ2 -testi.
Tutkittavat arvioivat oman toimintakykynsä paremmaksi kuin heidän omaisensa. Toimintakykyarviot omaisten kanssa olivat vain välttävästi tai kohtalaisesti yhteneviä. Tutkittavien iällä, sukupuolella, omaisen ja tutkittavan välisellä suhteella tai tapaamistiheydellä ei ollut merkitystä toimintakykyarvioiden yhtenevyyteen. Sekä tutkittavien omat että omaisten antamat toimintakykyarviot ennustivat kuolemaa sitä enemmän mitä huonommaksi he olivat toimintakyvyn arvioineet. Harvoin tapaavan omaisen toimintakykyarvio oli ennustajana parempi kuin päivittäin tapaavan omaisen tekemä arvio. Tulosten perusteella on mahdollista ajatella, että molempien tekemät toimintakykyarviot ovat luotettavia ja niitä voidaan käyttää toimintakyvyn arvioinnissa.
Asiasanat: yli 90-vuotiaat, itse arvioitu toimintakyky, omaisen arvioima toimintakyky, yhtenevyys, kuolleisuus