Italo Calvinon valkeat sivut. Ellipsin materiaalisuus, minän häivyttäminen ja kuvallisuus apofaattisen poetiikan keinoina Italo Calvinon tuotannossa.

Abstract

Tutkielmassa käsitellään apofaattisen kielenkäytön keinojen ilmentymiä ja niihin liittyviä teemoja Italo Calvinon tuotannossa. Calvinon tuotannosta tulkittavaa erityistä tapaa hyödyntää edellisiä nimitän apofaattiseksi poetiikaksi, jonka erityispiirteinä tarkastelen ellipsiin liittyvää tekstipinnan materiaalisuuden korostamista, kertovan ja kerrotun minän häivyttämisen taktiikoita ja kuvallisuuden yhteyttä sanomattomaan. Vaikka tarkastelussa vedetään luonnostavia viivoja koko kirjailijan tuotantoon, ensisijaisiksi tutkimuskohteiksi on rajattu tekijän myöhäistuotantoon kuluvat teokset Le città invisibili, Il castello dei destini incrociati ja Tutte le cosmicomiche. Tutkielman keskeisin kysymys on, millä tavalla Calvinon teokset esittävät transsendentin ja suhtautuvat ajatukseen transsendentista kielellistämisyrityksiä vastustavana ei-minään. Apofaattisen poetiikan esiin nostamia tulkintaongelmia heijastetaan ensi kädessä lacanilaisen psykoanalyysin teoreettista taustaa vasten, minkä tarkoituksena on samalla sekä selittää ongelmia että antaa niille filosofinen konteksti.Tutkielman toisessa luvussa tutkitaan elliptisyyden ja tekstipinnan materiaalisuuden yhteyksiä Il castello dei destini incrociati -teoksessa esitetyn tarokkisommitelman aukkojen johdattamana. Tarkastelen kohdetekstejä suhteessa määrittelemääni materiaalisen ellipsin käsitteeseen, jonka tarkoituksena on laajentaa klassisen retorisen poisjätön figuuria niin, että se ottaisi huomioon tekstipinnan materiaalisuuden mykkyyden. Koska Calvinon käyttämien ellipsien pitäminen materiaa korostavana vaatii kuitenkin tukea muilta teosten apofaattisilta piirteiltä, tutkielman kolmannessa luvussa paneudutaan Tutte le cosmicomiche -teoksessa esiintyvän minäkertojan, Qfwfq:n, analyysiin esimerkkinä Calvinolla meontologiseen tematiikkaan kytkeytyvästä minän häivyttämisen pyrkimyksestä. Kyseistä pyrkimystä erittelen toisaalta kiinnittämällä Qfwfq:n lacanilaisen psykoanalyysin tyhjän subjektille keskeisiin piirteisiin, yhteismitattomuuteen lausumisen ja lauseen subjektin välillä sekä halun kohteiden korvautumiseen. Syvennän käsittelyä avaamalla hahmon nimen kautta tulkittavia materiaalisuuteen verrattavia kytköksiä yhteyttä hajaantumisen liikkeeseen. Minän häivyttämisen prosessin tarkastelu paljastaa kuvittelun ja kuvan olennaisena ei-mihinkään liittyvänä teemana Calvinon teoksissa. Näin ollen neljännessä luvussa kuvittelu ja kuva nousevat tarkastelun kohteeksi. Le città invisibili -teoksen tarkastelun avulla koetan todistaa, kuinka kuvallisuus kytkeytyy lacanilaiseen fantasmaan reaalista peittävänä rakenteena ja toisaalta kuinka Calvino toistaa fantasiaan omaa poissaolonsa näkevästä katseesta. Luvussa käsitellään myös Calvinon teoksissa toistuvaa polarisoitumista kaikkeen ja ei mihinkään, joista ensimmäinen napa on yhteydessä apofaattisuuteen ja jälkimmäinen taas näennäisesti vastakkaiseen moneutta ja kuvallisuutta vaalivaan katafaattisuuteen. Tutkielman viides luku palaa Il castello dei destini incrociati -teoksen tarokkisommitelman nostamien tulkintaongelmien äärelle kooten ja pohtien aiempia käsittelyluvuissa nousseita havaintoja. Luvussa koetellaan apofaattisen poetiikan rajoja ja luodataan sen filosofisia kytköksiä tuomalla käsittelyyn mukaan transsendentaalisen merkitsijän, reaalisen virtuaalisuuden ja clinamenin käsitteet. Lopuksi kuudennessa luvussa hahmottelen päättävästi erilaisia vastausyrityksiä kysymykseen transsendentin saamasta asemasta Calvinon teoksissa ja luonnostelen apofaattisen poetiikan käsitettä jatkotutkimusta varten.

Asiasanat:Italo Calvino, Il castello dei destini incrociati, Le città invisibili, Tutte le cosmicomiche, apofaattisuus, ei-mikään, transsendentti, ellipsi, materiaalisuus, Qfwfq, minä, subjekti, psykoanalyysi, Lacan, reaalinen, kieli, tyhjyys, kuvallisuus, tarot, aukko, virtuaalisuus, clinamen