8-9-vuotiaiden S1- ja S2-oppilaiden syntaktisten valmiuksien kehittyminen
VILJANEN, MARIA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VILJANEN, MARIA
2012
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-24Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma on osa Tampereen yliopistossa tehtävää Koulukirjoittamisen tutkimusprojektia, jonka yhteydessä on tutkittu alakoululaisten kirjoitustaitojen kehittymistä eri näkökulmista tarkastellen. Tässä työssä tutkitaan suomea äidinkielenään (S1) ja toisena kielenään (S2) puhuvien 2. ja 3.luokkalaisten lasten syntaktisia valmiuksia, ja tutkimusote on pitkälti vertaileva niin laadullisesti kuin määrällisestikin.
Syntaktisia valmiuksia tutkitaan tarkastelemalla kolmea erilaista syntaktista piirrettä oppilaiden kirjoitelmissa; nämä piirteet ovat kolmen valitun verbin argumenttirakenne, relatiivilauseet sekä konjunktiot. Työn aineistona ovat oppilaiden Unelmien(i) päivä -kirjoitelmat, joita on yhteensä 431 kappaletta. Syntaktista kehitystä tutkitaan vertailemalla oppilaiden tuotoksia toisiinsa S1/S2-jaon, luokkajaon sekä sukupuolijaon perusteilla.
Työn alkaessa oli oletuksena se, että S1-oppilaat ja 3.luokkalaiset ovat syntaktisesti kehittyneempiä kuin S2-oppilaat ja 2.luokkalaiset. Oletuksen voidaan sanoa toteutuneen melko odotetusti: S1-oppilaat käyttävät tarkastelussa olleita verbejä monipuolisemmin kuin S2-oppilaat, ja myös relatiivilauseiden käyttö on hieman kompleksisempaa natiiveilla. Konjunktioiden kohdalla erot ovat pienempiä, ja S2-oppilaat tuottavat osittain jopa laajemmin erilaisia konjunktioita teksteissään. Tutkielma osoittaa myös sen, että lapsen kielellinen kehitys paranee kyllä vuodessa esimerkiksi tekstin ymmärrettyyden osalta, mutta myös sen, että koululaisten kirjoitustaitoihin tulee kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän.
Asiasanat: syntaktinen kehitys, argumenttirakenne, relatiivilause, konjunktio, suomi toisena kielenä, kielellinen kehitys
Syntaktisia valmiuksia tutkitaan tarkastelemalla kolmea erilaista syntaktista piirrettä oppilaiden kirjoitelmissa; nämä piirteet ovat kolmen valitun verbin argumenttirakenne, relatiivilauseet sekä konjunktiot. Työn aineistona ovat oppilaiden Unelmien(i) päivä -kirjoitelmat, joita on yhteensä 431 kappaletta. Syntaktista kehitystä tutkitaan vertailemalla oppilaiden tuotoksia toisiinsa S1/S2-jaon, luokkajaon sekä sukupuolijaon perusteilla.
Työn alkaessa oli oletuksena se, että S1-oppilaat ja 3.luokkalaiset ovat syntaktisesti kehittyneempiä kuin S2-oppilaat ja 2.luokkalaiset. Oletuksen voidaan sanoa toteutuneen melko odotetusti: S1-oppilaat käyttävät tarkastelussa olleita verbejä monipuolisemmin kuin S2-oppilaat, ja myös relatiivilauseiden käyttö on hieman kompleksisempaa natiiveilla. Konjunktioiden kohdalla erot ovat pienempiä, ja S2-oppilaat tuottavat osittain jopa laajemmin erilaisia konjunktioita teksteissään. Tutkielma osoittaa myös sen, että lapsen kielellinen kehitys paranee kyllä vuodessa esimerkiksi tekstin ymmärrettyyden osalta, mutta myös sen, että koululaisten kirjoitustaitoihin tulee kiinnittää huomiota jatkossa entistä enemmän.
Asiasanat: syntaktinen kehitys, argumenttirakenne, relatiivilause, konjunktio, suomi toisena kielenä, kielellinen kehitys