S2-oppijoiden koheesiokeinojen käyttö peruskoulussa

Abstract

Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden (S2-oppijoiden) kirjallisia tuotoksia tekstien koheesion kannalta. Tarkastelen miten koherentin tekstin ominaisuudet – sidosteisuus ja semanttinen koherenssi – toteutuvat S2-oppijoiden koulukirjoitelmissa. Tutkin, mitä koheesiokeinoja he käyttävät, miten he niitä käyttävät sekä minkälaisia vaikutuksia niiden käytöllä on tekstin luettavuuteen. Tarkastelen myös, minkälaisia opetustavoitteita koulukirjoittamiselle on asetettu opetussuunnitelmissa ja sitä, miten nuo tavoitteet täyttyvät todellisuudessa. Aineistoni koostuu tois- ja kolmasluokkalaisten ainekirjoituksista sekä yläkoululaisten aineista jokaiselta luokka-asteelta.

Hyvä teksti muodostaa sidosteisen ja koherentin kokonaisuuden. Sidosteisuutta ja koherenssia rakennetaan koheesiokeinojen avulla. Koheesion avulla tekstin eri elementtejä voidaan linkittää toisiinsa. Koheesiokeinot voidaan jakaa yleisesti leksikaalisiin ja kieliopillisiin koheesiokeinoihin. Leksikaalisia koheesiokeinoja ovat muun muassa erilaiset toistot sekä kollokaatio; keskeisiä kieliopillisia keinoja taas ovat referenssi, substituutio ja ellipsi.

S2-oppijat käyttävät koheesiokeinoja hyvin vaihtelevasti. Informanttini muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän niin koheesiokeinojen käytöltään kuin yleisesti kirjoitustaidoiltaan. Kirjoitelmien joukosta löytyy useita erityyppisiä kirjoitelmia täysin assosiatiivisista teksteistä jopa eritteleviin kirjoituksiin saakka. Yleisesti ottaen koheesiokeinojen käytössä on kuitenkin havaittavissa kehitystä iän myötä: alakoululaisten ja yläkoululaisten koheesiokeinojen käyttö eroaa paljon toisistaan, ja lähes jokaisen koheesiokeinon kohdalla. Erittäin suuressa osassa alakoululaisten tekstejä käytetään vain muutamaa koheesiokeinoa, kun taas yläkoululaiset käyttävät koheesiokeinoja sekä runsaammin että monipuolisemmin.

Koheesiokeinojen puutteellinen käyttö huonontaa tekstin luettavuutta monessa kirjoitelmassa, etenkin usean alakoululaisten tekstin kohdalla. Ymmärrettävyyden vaarantumista on vaikeampi arvioida siinä mielessä, että se riippuu aina paljon myös lukijasta ja siitä, kuinka paljon lukija on valmis näkemään vaivaa tekstin ymmärrettäväksi tekemiseksi. Voidaan kuitenkin sanoa, että suuri osa tutkimistani teksteistä vaatii lukijalta tulkintaa – näin ollen siis tehden lukuprosessista raskaamman.

Asiasanat:koherenssi, koheesiokeinot, S2, koulukirjoittaminen