Inkluusion ideasta arjen käytäntöihin. Tapaustutkimus inkluusion ja lasten osallisuuden ilmentymisestä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisena inkluusio eli kaikkien lasten yhteinen kasvatus ilmentyy eräässä päiväkodissa kaksivuotisen inkluusiopilotin jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tarkastella lasten osallisuuden näyttäytymistä päiväkodin arjessa. Vaikka inkluusio on julistettu yleisesti koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi ja lasten osallisuus kirjattu YK:n julkilausumia myöten, on molempien seikkojen toteutuminen lasten kasvatusyhteisöissä katsottu edelleenkin epävarmaksi. Tämä tutkimus haluaakin pureutua käytännöllisellä tasolla lähipäiväkotiperiaatteen ja lasten osallisuuden toteutumisen mahdollisuuksiin varhaiskasvatuksen kontekstista käsin.

Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka aineistonkeruumenetelminä käytettiin teemahaastattelua, osallistuvaa havainnointia sekä lasten saduttamista. Tutkimuksen aineisto koostui kahden lapsiryhmän kahdeksan työntekijän haastatteluista, kenttätutkimusjakson havainnointimateriaalista sekä lasten kertomista sadutustarinoista, jotka kerättiin kaikki huhtikuun 2011 aikana. Analyysivaiheessa aineistoa lähestyttiin teemoittelun ja sisällönanalyysin avulla teoriaohjaavasti.

Tutkimustulosten mukaan henkilökunnan suhtautuminen ja sitoutuminen inkluusioon on varsin myönteistä: työntekijät liittivät inkluusioon monia etuja, eivätkä esimerkiksi juurikaan kyseenalaistaneet erityistä tukea tarvitsevan lapsen pääsyä tavalliseen ryhmään. Asenteellisen tason muutostekijänä pilotilla on ollut selvästi tärkeä sijansa. Myös yhteistyö eri tahojen kanssa on toimivaa: varsinkin alueellisen erityisopettajan tarjoama tuki koettiin hyödylliseksi ja pääosin riittäväksi. Sen sijaan resursseissa olisi vielä tulevaisuudessa jonkin verran kehitettävää.

Lasten osallisuus ilmentyi puolestaan vaihtelevana. Sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta toiset lapset näyttivät pääsevän paremmin osallisiksi vertaisryhmässä osan jäädessä osallisuuden reuna-alueelle näkymättömiksi toimijoiksi. Yleisemmän osallisuuden, kuten lasten kuuntelemisen ja lasten päätösten teon kannalta ryhmän yhteisillä tuokioilla painottui aikuiskeskeisyys, vaikkakin ne olivat ryhmän yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden muotoutumisen näkökulmasta tärkeitä tilanteita. Pienryhmätoiminta, lasten vapaan leikin hetket sekä elämyspedagogiikkaan pohjautuva seikkailutoiminta näyttivät kuitenkin tukevan hyvin lasten osallisuutta päiväkodin arjessa.

Avainsanat: varhaiskasvatus, inkluusio, osallisuus