Ulos luokasta!
WALINEN, JUHO; ÖVERLUND, KLAUS (2012)
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22150
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22150
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien arvo- ja asennemaailmaa luontoa kohtaan ja luonnossa tapahtuvan opetuksen määrää biologian sekä ympäristö- ja luonnontiedon opetuksessa. Yhtenä tutkimustehtävänä oli selvittää luonnossa tapahtuvaa opetusta estäviä tekijöitä. Lisäksi tutkimuksen avulla selvitimme sitä, miten opettajat kokevat luonnossa tapahtuvan oppimis- ja opetustilanteen. Kokemuksellinen oppiminen ja ympäristökasvatus ovat tutkimuksen vahvoja teemoja.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena survey-tutkimuksena. Aineisto kerättiin informoituna kyselynä kevään 2011 aikana. Aineistoa kerättiin Hämeenlinnan alueen alakoulujen opettajilta. Kysely toimitettiin 97 hämeenlinnalaiselle opettajalle joista 68 palautti kyselylomakkeen. Vastausprosentiksi muodostui näin 70,1. Aineisto analysoitiin SPPS 17 for Windows -ohjelmalla.
Tulosten mukaan opettajat pitävät luontoa tärkeänä virkistäytymispaikkana ja lähes kaikilla opettajilla on jokin luontoon liittyvä harrastus. Opettajien arvoista ja asenteista heijastui luontomyönteisyys. Opettajat kokivat luontoon liittyvien asioiden opettamisen tärkeänä ja luontoa parhaana oppimisympäristönä niiden opetuksessa. Luonnossa tapahtuvaa opetusta rajoittavat eniten ajallisten resurssien puute, liian isot ryhmäkoot sekä opetusvälineiden ja materiaalien puute. Ajallisista resursseista esiin nousivat selvimmin normaalia suurempi suunnittelutyö ja oppituntien vähyys.
Vaikka opettajille luonnossa opettaminen on mielekästä ja he kokevat sen tärkeäksi, jää luonnossa opettamisen määrä mielestämme liian vähäiseksi. Luonnossa tapahtuvaa opetusta tulisi lisätä, jotta saavutettaisiin opetussuunnitelman keskeiset tavoitteet ympäristökasvatuksen osalta. On ymmärrettävää, että opettajien kiire, suuret ryhmäkoot ja muut yksittäiset tekijät nostavat kynnystä lähteä luontoon, mutta lasten luontosuhteen kehittymisen kannalta todellinen luontokontakti olisi ensiarvoisen tärkeää. Luonnossa opettamisen esteiden tunnistaminen koulussa on tärkeää, jotta ongelmiin voidaan etsiä yhdessä ratkaisuja. Usein esteet ovat pieniä ja ratkaistavissa, jos niiden ei anneta asennetasolla nousta ylivoimaisiksi. Toki myös päättäjien tulee huomioida tilanne toiminnassaan, jos lapset halutaan kasvattaa aidosti ympäristövastuullisiksi yksilöiksi.
Avainsanat: kokemuksellinen oppiminen, ympäristökasvatus, luonnossa opettaminen, asenteet, arvot
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena survey-tutkimuksena. Aineisto kerättiin informoituna kyselynä kevään 2011 aikana. Aineistoa kerättiin Hämeenlinnan alueen alakoulujen opettajilta. Kysely toimitettiin 97 hämeenlinnalaiselle opettajalle joista 68 palautti kyselylomakkeen. Vastausprosentiksi muodostui näin 70,1. Aineisto analysoitiin SPPS 17 for Windows -ohjelmalla.
Tulosten mukaan opettajat pitävät luontoa tärkeänä virkistäytymispaikkana ja lähes kaikilla opettajilla on jokin luontoon liittyvä harrastus. Opettajien arvoista ja asenteista heijastui luontomyönteisyys. Opettajat kokivat luontoon liittyvien asioiden opettamisen tärkeänä ja luontoa parhaana oppimisympäristönä niiden opetuksessa. Luonnossa tapahtuvaa opetusta rajoittavat eniten ajallisten resurssien puute, liian isot ryhmäkoot sekä opetusvälineiden ja materiaalien puute. Ajallisista resursseista esiin nousivat selvimmin normaalia suurempi suunnittelutyö ja oppituntien vähyys.
Vaikka opettajille luonnossa opettaminen on mielekästä ja he kokevat sen tärkeäksi, jää luonnossa opettamisen määrä mielestämme liian vähäiseksi. Luonnossa tapahtuvaa opetusta tulisi lisätä, jotta saavutettaisiin opetussuunnitelman keskeiset tavoitteet ympäristökasvatuksen osalta. On ymmärrettävää, että opettajien kiire, suuret ryhmäkoot ja muut yksittäiset tekijät nostavat kynnystä lähteä luontoon, mutta lasten luontosuhteen kehittymisen kannalta todellinen luontokontakti olisi ensiarvoisen tärkeää. Luonnossa opettamisen esteiden tunnistaminen koulussa on tärkeää, jotta ongelmiin voidaan etsiä yhdessä ratkaisuja. Usein esteet ovat pieniä ja ratkaistavissa, jos niiden ei anneta asennetasolla nousta ylivoimaisiksi. Toki myös päättäjien tulee huomioida tilanne toiminnassaan, jos lapset halutaan kasvattaa aidosti ympäristövastuullisiksi yksilöiksi.
Avainsanat: kokemuksellinen oppiminen, ympäristökasvatus, luonnossa opettaminen, asenteet, arvot