Toiminnanohjaustaidot ja Totaku-ryhmäkuntoutuksen tuloksellisuus tarkkaavuushäiriöisillä lapsilla: Seurantatutkimus.
MÄKELÄ, LAURA (2012)
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-02-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22132
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22132
Tiivistelmä
Tampereen yliopiston psykologian opetus- ja tutkimusklinikka Psykessä toiminnanohjaus- ja tarkkaavuusongelmaisille lapsille kehitetyn Totaku-ryhmäkuntoutuksen pitkäaikaisesta tuloksellisuudesta tiedetään toistaiseksi vähän, ja tutkimustietoa tarvitaan tehokkaiden hoitomenetelmien kehittämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa Totaku-kuntoutuksen tuloksellisuudesta tarkkaavuushäiriöisten lasten toiminnanohjaustaitojen kehittämisessä. Tarkemmin tutkimuksen kohteena oli selvittää, tapahtuuko kuntoutuksen aikana taidoissa myönteistä muutosta, ja säilyvätkö tulokset kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Kiinnostuksen kohteena oli myös, onko lapsen iällä, sukupuolella, ongelmien määrällä ja koulun tukimuodoilla yhteyttä muutokseen toiminnanohjaustaidoissa.
Tutkittavia oli 68: 34 kuntoutukseen osallistunutta ja 34 vertailuryhmään valittua lasta. Tutkimusryhmän lapset valittiin Psyken asiakasrekisteristä rajaamalla ongelma ADHD-tyyppiseksi. Tutkittavat olivat syntyneet vuosina 1995−1999 ja osallistuneet Totaku-ryhmäkuntoutukseen vuosina 2001−2007. Vertailuryhmä kerättiin kahdesta pirkanmaalaisesta yhtenäiskoulusta. Lapset valikoitiin vastaamaan kuntoutettuja lapsia ikä- ja sukupuolijakaumaltaan. Lasten toiminnanohjauksen taitoja arvioitiin kolmella lomakkeella: Viivi-lomakkeen toiminnanohjausta mittaavalla asteikolla sekä vanhempien CPRS-R:L-lomakkeen ja opettajien CTRS-R:L-lomakkeen tarkkaamattomuutta, hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta sekä yhdistelmätyyppistä ADHD-oireilua mittaavilla skaaloilla.
Kuntoutusryhmän lapsilla oli enemmän toiminnanohjauksen ongelmia kaikkina mittausajankohtina sekä normaaliarvoihin että verrokkeihin nähden. Kuntoutuksen aikana oli vanhempien ja opettajien arvioimana tapahtunut myönteistä muutosta kaikilla asteikoilla, mutta vain osalla muutos oli tilastollisesti merkitsevää. Opettajat arvioivat tarkkaamattomuuden hieman lisääntyneen. Vanhempien arvioiden mukaan saavutetut tulokset olivat pääosin säilyneet tai positiivinen trendi oli jatkunut kuntoutuksen jälkeen. Opettajien arvioissa ei saatu yhtä lupaavia tuloksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, onko lapsen sukupuolella, iällä, ongelmien määrällä tai koulun tukimuodoilla yhteyttä kuntoutuksen jälkeiseen toiminnanohjaustaitojen muutokseen. Iän havaittiin olevan yhteydessä hyperaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen sekä yhdistelmätyyppiseen ADHD-oireiluun. Sukupuolen ja tarkkaavuuden välillä ilmeni myös korrelaatio. Ongelmien määrä sen sijaan oli yhteydessä suunnittelun ja organisoinnin taitoihin, tarkkaamattomuuteen sekä yhdistelmätyyppiseen tarkkaavuushäiriökäyttäytymiseen.
Tutkimus antaa viitteitä Totaku-menetelmän positiivisista tuloksista sekä niiden säilymisestä. Kaikkia seuranta-ajan tekijöitä oli kuitenkin vaikea kontrolloida ja otos oli pieni, joten johtopäätöksiä on vedettävä hyvin varovasti. Seurantatutkimuksia on tehty vielä niin vähän, että jatkotutkimus on tarpeen.
Asiasanat:ADHD, tarkkaavuushäiriö, toiminnanohjaus, Totaku, ryhmäkuntoutus, Viivi, Conners
Tutkittavia oli 68: 34 kuntoutukseen osallistunutta ja 34 vertailuryhmään valittua lasta. Tutkimusryhmän lapset valittiin Psyken asiakasrekisteristä rajaamalla ongelma ADHD-tyyppiseksi. Tutkittavat olivat syntyneet vuosina 1995−1999 ja osallistuneet Totaku-ryhmäkuntoutukseen vuosina 2001−2007. Vertailuryhmä kerättiin kahdesta pirkanmaalaisesta yhtenäiskoulusta. Lapset valikoitiin vastaamaan kuntoutettuja lapsia ikä- ja sukupuolijakaumaltaan. Lasten toiminnanohjauksen taitoja arvioitiin kolmella lomakkeella: Viivi-lomakkeen toiminnanohjausta mittaavalla asteikolla sekä vanhempien CPRS-R:L-lomakkeen ja opettajien CTRS-R:L-lomakkeen tarkkaamattomuutta, hyperaktiivisuutta ja impulsiivisuutta sekä yhdistelmätyyppistä ADHD-oireilua mittaavilla skaaloilla.
Kuntoutusryhmän lapsilla oli enemmän toiminnanohjauksen ongelmia kaikkina mittausajankohtina sekä normaaliarvoihin että verrokkeihin nähden. Kuntoutuksen aikana oli vanhempien ja opettajien arvioimana tapahtunut myönteistä muutosta kaikilla asteikoilla, mutta vain osalla muutos oli tilastollisesti merkitsevää. Opettajat arvioivat tarkkaamattomuuden hieman lisääntyneen. Vanhempien arvioiden mukaan saavutetut tulokset olivat pääosin säilyneet tai positiivinen trendi oli jatkunut kuntoutuksen jälkeen. Opettajien arvioissa ei saatu yhtä lupaavia tuloksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, onko lapsen sukupuolella, iällä, ongelmien määrällä tai koulun tukimuodoilla yhteyttä kuntoutuksen jälkeiseen toiminnanohjaustaitojen muutokseen. Iän havaittiin olevan yhteydessä hyperaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen sekä yhdistelmätyyppiseen ADHD-oireiluun. Sukupuolen ja tarkkaavuuden välillä ilmeni myös korrelaatio. Ongelmien määrä sen sijaan oli yhteydessä suunnittelun ja organisoinnin taitoihin, tarkkaamattomuuteen sekä yhdistelmätyyppiseen tarkkaavuushäiriökäyttäytymiseen.
Tutkimus antaa viitteitä Totaku-menetelmän positiivisista tuloksista sekä niiden säilymisestä. Kaikkia seuranta-ajan tekijöitä oli kuitenkin vaikea kontrolloida ja otos oli pieni, joten johtopäätöksiä on vedettävä hyvin varovasti. Seurantatutkimuksia on tehty vielä niin vähän, että jatkotutkimus on tarpeen.
Asiasanat:ADHD, tarkkaavuushäiriö, toiminnanohjaus, Totaku, ryhmäkuntoutus, Viivi, Conners