Ikääntyvien syöpäpotilaiden läheisten kokemuksia hoitoon osallistumisesta ja siihen saadusta ohjauksesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien, polikliinisesti sytostaattihoitoa saavien syöpäpotilaiden läheisten kokemuksia hoitoon osallistumisesta kotona ja erikoissairaanhoidossa sekä siihen hoitohenkilökunnalta saadusta ohjauksesta. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa Suomessa aiemmin vähemmän tutkitusta ilmiöstä hoitotieteen näkökulmasta.Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen, ja tutkimusaineisto kerättiin läheisten teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui yhdeksän läheistä, joita haastatelttin kaksi kertaa joulu-tammikuun vaihteessa 2011. Tutkimusaineisto muodostui yhteensä 17 haastattelusta, ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti sisällön analyysillä.

Läheisten hoitoon osallistuminen oli monimuotoista sekä kotona että erikoissairaanhoidossa. Läheiset osallistuivat hoitoon kotona ylläpitämällä yhteistä arkea esimerkiksi arvioimalla toisen tarvitseman avun määrää ja avustamalla henkilökohtaisissa toiminnoissa. Lisäksi läheisten hoitoon osallistuminen ilmeni henkisenä tukemisena sekä hoidon organisoimiseen liittyvinä toimintoina, kuten lääkehoidon toteuttamisena. Erikoissairaanhoidossa läheiset osallistuivat hoidolliseen päätöksentekoon, antoivat henkistä tukea ja toteuttivat välitöntä hoitoa avustamalla esimerkiksi konkreettisesti päivittäisissä toiminnoissa. Läheisten hoitohenkilökunnalta saama ohjaus hoitoon osallistumiseen kotona ilmeni hoitajalähtöisenä informaation antamisena erityisesti sairauteen ja sen hoitoihin liittyen sekä läheisten tarpeisiin vastaamisena, kuten läheisen jaksamisen kannustamisena. Läheisten saama ohjaus hoitoon osallistumiseen erikoissairaanhoidon kontekstissa muodostui pääasiassa hoitajalähtöisestä informaatiosta hoitoyksikön toimintaan liittyen.

Läheisten hoitoon osallistumista voidaan pitää merkityksellisenä sairauskokemuksen jakamiseen pohjautuvana hoivan ja hoidon dynaamisena prosessina. Tässä tutkimuksessa läheisten saamaa ohjausta ei voida pitää systemaattisena tai tavoitteellisena, eikä hoitohenkilökunta huomioinut läheisten hoitoon osallistumisen monimuotoisuutta. Läheisten hoitoon osallistumisen ja siihen hoitohenkilökunnalta saadun ohjauksen ristiriitaisuus ilmentää tässä tutkimuksessa läheisten merkityksen näkymättömyyttä potilaan kokonaishoidossa suhteessa hoitohenkilökuntaan, jolloin läheisten merkitystä potilaan toipumiselle ja jatkohoidolle ei välttämättä tunnisteta.

Käytännön hoitotyön näkökulmasta ikääntyvien syöpäpotilaiden läheisten hoitoon osallistumista kartoittamalla hoitohenkilökunta voi edistää esimerkiksi potilaan hoidon jatkuvuutta kodin ja erikoissairaanhoidon välillä. Läheisten hoitoon osallistumisen tunnistaminen mahdollistaisi läheisten ohjaustarpeiden määrittelyn, ja siten soveltuvien ohjausmenetelmien ja hoitotyön interventioiden tarkastelun yhdessä läheisten ja potilaiden kanssa.

Asiasanat: läheinen, hoitoon osallistuminen, syöpäpotilas, ohjaus; family member, participation in care, ageing cancer patient, counseling