Terveydenhuollon opettajien kokemuksia draamakasvatuksen käytöstä opetusmenetelmänä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhuollon opettajien kokemuksia draamakasvatuksen käytöstä opetusmenetelmänä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa draamakasvatuksen mahdollisuuksista terveydenhuollon opetuksessa sekä tuottaa tietoa niistä erityispiirteistä, joita terveydenhuollon opettajan tulisi huomioida käyttäessä draamakasvatusta opetuksessaan. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa haastattelua. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Opettajat kuvasivat kokemuksia draamakasvatuksesta menetelmän käyttäjänä, draamakasvatuksen sovellusalueista terveydenhuollon opetuksessa, draamakasvatuksen erilaisista työtavoista, draamakasvatukseen liittyvistä erityispiirteistä, opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista draamakasvatuksessa, opiskelijan kehittymisestä draamakasvatuksessa ja opetusmenetelmän käyttöä rajoittavista tekijöistä. Opettajat pitivät draamakasvatuksen käyttöä tärkeänä terveydenhuollon opetuksessa ja kokivat draaman tuovan sellaisia taitoja opiskelijalle, mihin välttämättä muilla opetusmenetelmillä ei päästä. Opetusmenetelmän käyttö asetti vaatimuksia opettajalle, jotka opettajan on hyvä tunnistaa käyttäessään draamaa opetusmenetelmänä. Draamakasvatuksen perusteiden hallintaa ja vastuullista käyttöä pidettiin tärkeänä asiana. Opettajat korostivat turvallisen oppimisympäristön luomisen merkitystä draamatyöskentelyssä.

Draamakasvatusta oli sovellettu laaja-alaisesti terveydenhuollon opetuksessa ja sen koettiin sopivan kaikkiin oppiaineisiin, koska draama aktivoi opetusta. Draamakasvatuksen erilaisia työtapoja oli käytetty lyhyistä harjoitteista pitkäkestoisiin menetelmiin. Roolityöskentelyä oli käytetty opetuksessa paljon. Opetuksen suunnittelua ja toiminnan tavoitteellisuutta pidettiin tärkeänä opetusmenetelmän käytössä. Draamakasvatuksen käyttö tuli sitoa opetettavaan aiheeseen, jotta draama ei jää irralliseksi. Opiskelijan arviointi koettiin haasteelliseksi draamakasvatuksessa. Opetusmenetelmän koettiin tuovan opiskelijalle taitoja tulevaan työelämään ja tukevan ammatillista kasvua. Opetusmenetelmän käyttöä rajoittivat työtiloihin, aikaresurssiin, opettajaan ja ryhmään liittyvät esteet.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että draamakasvatuksen käyttöä opetuksessa voidaan edistää koulutuksella ja draamatyöskentelyyn sopivilla työtiloilla. Jatkotutkimusaiheena tulisi tutkia minkalaisia valmiuksia opettajakoulutus antaa draamakasvatuksen käyttöön opetusmenetelmänä.

Asiasanat:draamakasvatus, draama, opetusmenetelmä, terveydenhuollon opettaja, terveydenhuollon opetus, terveydenhuollon koulutus