Työhyvinvoinnin tilojen tarkastelua pk-yrityksessä

Abstract

Globaalissa taloudessa työntekijöiden työhyvinvointi näyttäytyy organisaatioiden menestyksen elinehtona. Työhyvinvointia ei tule enää nähdä vain mukavana lisänä työntekijöiden arjessa vaan ennemminkin strategisena välttämättömyytenä. Useat tutkimukset puhuvat sen puolesta, että työhyvinvointi on tuottava sijoitus organisaatioille. Näiden tulosten valossa työhyvinvoinnin käsitteen pitäisi olla arkipäiväistynyt osaksi organisaatioiden kehittämisen retoriikkaa.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia työhyvinvoinnin tiloja yrityksessä hahmottuu sekä mitkä tekijät ehkäisevät ja puolestaan edistävät työhyvinvoinnin kokemista organisaatiossa. Tarkastelu on keskittynyt työntekijätasoon, mutta johdon näkökulma on myös olennaisena osana tarkastelussa mukana.

Työssä on tarkasteltu työhyvinvoinnin ilmiötä etnografisen tutkimusotteen avulla. Tutkimusmetodeina sovellettiin osallistuvaa havainnointia ja teemahaastattelua. Aineistojen analysointi eteni sisällönanalyysin periaatteita väljästi noudattaen sekä etnografista tulkintaa hyödyntäen. Työhyvinvointiin tutustuttiin kaiken kaikkiaan kahden vuoden ajan niin kenttätyön kuin kirjallisuudenkin kautta.

Aineiston analyysissa on jäsennetty organisaation työhyvinvointia fyysisen, sosiaalisen, mentaalisen ja taloudellisen tila ulottuvuuden kautta. Fyysisen tilan kautta on tarkasteltu erityisesti organisaation konkreettisia tiloja, artefakteja sekä vuorovaikutusta näiden osatekijöiden välillä. Organisaation fyysistä ympäristöä leimasi vahvasti pysähtyneisyys ja muuttumattomuus, jotka puolestaan heijastelivat moniin sosiaalisen elämän ilmiöihin ja näkymiin. Sosiaalista tilaa on jäsennetty erityisesti sosiaalisen pääoman sekä sitä rakentavien käsitteiden, luottamuksen ja sitoutumisen, kautta. Tässä ulottuvuudessa on havainnoitu myös johtajuutta ja päätöksentekoa sekä koulutusta ja osaamista. Sosiaalinen ympäristö jäsentyi varsin ristiriitaisena osa-alueena, jossa ilmeni erityisesti vuorovaikutuksen ja luottamuksen puutteita. Johtajuus ilmeni myös hyvin voimakkaita tunteita herättävänä osatekijänä. Mentaalisessa tilassa on jäsennetty työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ilmapiirin, osaamisen ja työpaikan pysyvyyden kautta. Ilmapiirin osalta keskeiseksi nousi esiin vuorovaikutuksen vähäisyys ja tiedonkulun puute. Työpaikan pysyvyys puolestaan nähtiin turvallisuutta rakentavana tekijänä. Taloudellisen tilan kautta tutkimuksessa pyrittiin sitomaan työhyvinvointia ajan haasteisiin. Taloudellinen tila rakentui säästäväisyydestä sekä maineesta. Organisaation hyvä maine oli muodostunut merkittäväksi tekijäksi kilpailuolosuhteiden koventuessa. Säästäväisyys ja pedanttisuus olivat varsin keskeiset arvot korkean työmoraalin ohella.

Organisaation työhyvinvoinnin tilaa kuvaa karkeasti hyvin keskenään toimeentulevat työntekijät, joilta kuitenkin puuttuu kulttuurinen yhteisymmärrys. Arvojen ja toiminnan perimmäisten lähteiden, perusolettamusten tasolla, organisaatiossa oli havaittavissa monia niin fyysisiä, sosiaalisia, mentaalisia kuin taloudellisiakin työhyvinvointia heikentäviä seikkoja.

Avainsanat: työhyvinvointi, tila, organisaatiokulttuuri, etnografia, organisaation kehittäminen