LÄÄKÄREIDEN TÄYDENNYSKOULUTUKSEN JÄRJESTÄJILLE ASETETTUJEN LÄHTÖKOHTIEN TARKASTELUA. Tapaustutkimus lääkeyrityksestä täydennyskoulutustilaisuuden järjestäjänä tilaisuudessa luennoineen lääkärin näkökulmasta
FORSVIK, SANNA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
FORSVIK, SANNA
2012
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
Hyväksymispäivämäärä
2012-01-24Tiivistelmä
Lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen liittyvä keskustelukulttuuri (Suomen Lääkärilehti) on sisältänyt viimeisten viiden vuoden ajan ristiriitaisia kannanottoja, puheenpitoja milloin lääkäreiden suhteesta lääketeollisuuteen, milloin täydennyskoulutuksen järjestäjille asetettuihin lähtökohtiin tai täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden arviointiin. Ristiriidat ovat synnyttäneet tarpeen tutkia erityisesti koulutuksen järjestäjille asetettuja lähtökohtia mm. siksi, että vastaavaa, aiemmin tarkasteluun liittyvää tutkimusta ei tämän hetken tiedon mukaan ole olemassa, Suomessa eikä muuallakaan maailmaa.
Tutkielmassa tarkastellaan lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestäjille asetettuja lähtökohtia, lähtökohtiin liittyvää problematiikkaa, niiden esiintyvyyttä sekä käyttöä suhteessa niihin keskusteluihin, joissa erityisesti lääketeollisuus koetaan ongelmana, mutta myös niihin käytäntöihin, jotka edelleen tänä päivänä vahvasti määrittävät lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen liittyvää keskustelua ja sen suuntaa. Tutkimuksiin valittiin sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen lähestymistapa. Kvantitatiivinen tutkimus suoritettiin siihen soveltuvan laskuohjelman avulla (myös käsin). Kvalitatiivinen tutkimus (lääkeyritys lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestäjänä tilaisuudessa luennoineen lääkärin näkökulmasta) toteutettiin aineistolähtöisen tekstin sisällön analyysin avulla. Tutkimusaineisto koostui 53 valmiista dokumentista, jotka valikoituivat hakusanalla lääketeollisuus.
Tutkimuksen keskeiset tulokset olivat seuraavat: lähtökohdat mainittiin tai niihin viitattiin harvoin ja suoraan. Ne tarjoavat mahdollisuuden moninaisille tulkinnoille (erityisesti käsite läpinäkyvyys). Syyksi tutkimus olettaa mm. sen, että niitä ei ole ns. aukikirjoitettu. Lähtökohtien varmistamista lääkäreiden täydennyskoulutuksen laadun eli aikuiskoulutustehtävän osalta kehitettävä: lähtökohdat ovat marginaalisessa suhteessa tehtävään, jonka laki velvoittaa terveydenhuoltohenkilökunnalta, lähtökohdat eivät ulotu koskemaan kaikkea täydennyskoulutuksen piirissä tapahtuvaa toimintaa ja toimijoita. Täydennyskoulutus, joka elää jatkuvassa muutostilassa, asettaa omat haasteensa mm. lähtökohtien toteutumiselle ja soveltamiselle (arviointi). Mitä tulee tapaustutkimukseen, lääkeyrityksen järjestämä koulutustilaisuus näyttäytyy tilaisuudessa luennoineelle lääkärille monin eri tavoin. Kokemukset ovat yhteneväiset myös tutkimuskirjallisuudessa esille tulleiden kannanottojen kanssa: lääketeollisuuden tapaa toimia ei koeta aina oikeudenmukaiseksi ja riittävän läpinäkyväksi. Koulutussopimusten sekä suhteiden osalta tulokset puhuvat epävarmuudesta: mitä vaikutuksia suhteella lääketeollisuuteen oikeasti on. Tuloksista ilmeni, että tarvetta irtiottoihin tai niiden yrityksiin on ollut. Yrityksiin näyttäisi lisäksi liittyvän ongelmia sen suhteen, miten varmistaa lääkärin riippumattomuus, puolueettomuus, autonomisuus. Mitä tulee tutkimuksen ns. raakatuloksiin, huomiota herättäväksi osoittautui tutkimuskirjallisuudessa esille nousseet keskustelut liittyen lääkärin osaamisen (esim. toimiluvan uusimiseksi), täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden arviointiin, tulos (havainto) sotii täydennyskoulutuksen perustehtävän so. aikuiskoulutuksen elinikäisen oppimisen, vallitsevien lääkärien työelämään liittyvien olosuhteiden, vaatimusten sekä kansallisten, kansainvälisten kehitysvaatimusten kanssa.
Pohdinta tuotti mm. seuraavia ajatuksia: tutkimustulokset (mukaan lukien tutkimuskirjallisuuden raakatulokset että tutkimustulokset) eivät hämmästytä so. ymmärrettäviä, jos asiaa peilaa maassamme vallitseviin arviointikäytäntöihin. Ristiriidat, joita puutteelliset arviointikäytännöt niin lähtökohtien kuin esim. täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden arvioimisen suhteen, ovat laajuudeltaan merkittävät. Yhteenveto: arviointikäytäntöjä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää.
Avainsanat: lääkäreiden täydennyskoulutus, aikuiskoulutus, lähtökohdat, lääketeollisuus, eettiset ohjeet
Tutkielmassa tarkastellaan lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestäjille asetettuja lähtökohtia, lähtökohtiin liittyvää problematiikkaa, niiden esiintyvyyttä sekä käyttöä suhteessa niihin keskusteluihin, joissa erityisesti lääketeollisuus koetaan ongelmana, mutta myös niihin käytäntöihin, jotka edelleen tänä päivänä vahvasti määrittävät lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestämiseen liittyvää keskustelua ja sen suuntaa. Tutkimuksiin valittiin sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen lähestymistapa. Kvantitatiivinen tutkimus suoritettiin siihen soveltuvan laskuohjelman avulla (myös käsin). Kvalitatiivinen tutkimus (lääkeyritys lääkäreiden täydennyskoulutuksen järjestäjänä tilaisuudessa luennoineen lääkärin näkökulmasta) toteutettiin aineistolähtöisen tekstin sisällön analyysin avulla. Tutkimusaineisto koostui 53 valmiista dokumentista, jotka valikoituivat hakusanalla lääketeollisuus.
Tutkimuksen keskeiset tulokset olivat seuraavat: lähtökohdat mainittiin tai niihin viitattiin harvoin ja suoraan. Ne tarjoavat mahdollisuuden moninaisille tulkinnoille (erityisesti käsite läpinäkyvyys). Syyksi tutkimus olettaa mm. sen, että niitä ei ole ns. aukikirjoitettu. Lähtökohtien varmistamista lääkäreiden täydennyskoulutuksen laadun eli aikuiskoulutustehtävän osalta kehitettävä: lähtökohdat ovat marginaalisessa suhteessa tehtävään, jonka laki velvoittaa terveydenhuoltohenkilökunnalta, lähtökohdat eivät ulotu koskemaan kaikkea täydennyskoulutuksen piirissä tapahtuvaa toimintaa ja toimijoita. Täydennyskoulutus, joka elää jatkuvassa muutostilassa, asettaa omat haasteensa mm. lähtökohtien toteutumiselle ja soveltamiselle (arviointi). Mitä tulee tapaustutkimukseen, lääkeyrityksen järjestämä koulutustilaisuus näyttäytyy tilaisuudessa luennoineelle lääkärille monin eri tavoin. Kokemukset ovat yhteneväiset myös tutkimuskirjallisuudessa esille tulleiden kannanottojen kanssa: lääketeollisuuden tapaa toimia ei koeta aina oikeudenmukaiseksi ja riittävän läpinäkyväksi. Koulutussopimusten sekä suhteiden osalta tulokset puhuvat epävarmuudesta: mitä vaikutuksia suhteella lääketeollisuuteen oikeasti on. Tuloksista ilmeni, että tarvetta irtiottoihin tai niiden yrityksiin on ollut. Yrityksiin näyttäisi lisäksi liittyvän ongelmia sen suhteen, miten varmistaa lääkärin riippumattomuus, puolueettomuus, autonomisuus. Mitä tulee tutkimuksen ns. raakatuloksiin, huomiota herättäväksi osoittautui tutkimuskirjallisuudessa esille nousseet keskustelut liittyen lääkärin osaamisen (esim. toimiluvan uusimiseksi), täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden arviointiin, tulos (havainto) sotii täydennyskoulutuksen perustehtävän so. aikuiskoulutuksen elinikäisen oppimisen, vallitsevien lääkärien työelämään liittyvien olosuhteiden, vaatimusten sekä kansallisten, kansainvälisten kehitysvaatimusten kanssa.
Pohdinta tuotti mm. seuraavia ajatuksia: tutkimustulokset (mukaan lukien tutkimuskirjallisuuden raakatulokset että tutkimustulokset) eivät hämmästytä so. ymmärrettäviä, jos asiaa peilaa maassamme vallitseviin arviointikäytäntöihin. Ristiriidat, joita puutteelliset arviointikäytännöt niin lähtökohtien kuin esim. täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden arvioimisen suhteen, ovat laajuudeltaan merkittävät. Yhteenveto: arviointikäytäntöjä koskevaa tutkimusta tarvitaan lisää.
Avainsanat: lääkäreiden täydennyskoulutus, aikuiskoulutus, lähtökohdat, lääketeollisuus, eettiset ohjeet