Apaattisista alamaisista aktiivisiksi kansalaisiksi. Sisällönanalyysi toisen asteen koulutuksen opetussuunnitelmista ja oppikirjoista 1980-luvulta nykypäivään.

Abstract

2000-luvulla aktiivisesta kansalaisuudesta on keskusteltu paljon Suomessa ja kansainvälisestikin. Aktiivinen kansalaisuus, joka pohjautuu eniten republikanistiseen kansalaisuuteen, painottaa ihmisen yhteiskunnallista vastuullisuutta, yhteisöllistä osallistumista ja poliittista lukutaitoa. Aktiivinen kansalainen, jonka tulisi olla halukas, kyvykäs ja valmentautunut vaikuttamaan julkiseen elämään, toimii yhteisten asioiden hyväksi. Aktiiviset kansalaiset vaihtavat erilaisia näkökulmia ja neuvottelevat keskenään, jolloin he ymmärtävät, mikä on julkinen etu.

Aikaisemmat tutkimustulokset osoittavat, että lukio- ja ammatillisen peruskoulutuksen käyneiden välillä on eroja yhteiskunnallisessa tietämyksessä ja kiinnostuneisuudessa ja yhdeksi selittäväksi tekijäksi on esitetty koulutustaustaa ja yhteiskuntaopetuksen tasoeroa koulutusmuodoissa. Pro gradu -tutkielmani tarkastelee aktiivisen kansalaisuuden käsittelyä toisen asteen koulutuksessa 1980-luvulta nykypäivän tilanteeseen asti. Vertailen koulutusmuotojen käsittelemää kansalaisuuskäsitystä ja tutkin, nouseeko aktiivinen kansalaisuus merkittävään asemaan. Koska osallistuminen on merkittävä osa aktiivista kansalaisuutta, tarkastelen myös kansalaisen osallistumismuotoja ja niiden mahdollisia muutoksia.

Aineistoni koostuu lukio- ja ammatillisen peruskoulutuksen valtakunnallisista opetussuunnitelmien perusteista ja WSOY:n ja WSOYpron kustantamista oppikirjoista. Aineiston analyysissä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä, joka on teoriaan pohjautuvaa tekstianalyysiä. Teoreettisessa viitekehyksessä olen hahmotellut nykyisiä kansalaisuuskäsityksiä ja määritellyt aktiivista kansalaisuutta. Osallistumisen olen jaotellut konventionaalisiin ja epäkonventionaalisiin muotoihin.

Lukiossa aktiivisen kansalaisuuden käsittely on lisääntynyt tasaisesti ja yhteiskuntaopin opetusmäärä on kasvanut. Ammatillisessa peruskoulutuksessa aktiivisen kansalaisuuden käsittely on aaltoillut ja yhteiskuntaopetus väheni merkittävästi vuonna 1995. Lukion opetussuunnitelmissa on aina ollut vahva painotus yhteisöllisyyteen ja osallistumisen merkitys on noussut tasaisesti. Oppikirjoissa on nähtävissä samansuuntainen kehitys, kun osallistumismuotoja esitellään nykyään enemmän ja tasapuolisemmin. Osallistumismuotojen käsittely ammatillisessa koulutuksessa on painottunut vuodesta 1995 vuoteen 2010 saakka enemmän konventionaaliseen osallistumiseen ja erityisesti järjestöosallistumiseen. Molempien koulutusmuotojen uusimmissa opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa aktiivinen kansalaisuus esitellään hyvin sekä käsitteenä että sisällöllisesti.

Tutkimustulokseni eivät kokonaan vahvista yhteiskuntaopetuksen tasoeroja koulutusmuotojen välillä. Vuodesta 1995 vuoteen 2010 saakka on ollut selkeimmät erot lukiokoulutuksen hyväksi, mutta sitä ennen ja nykyään ei pitäisi olla suuria eroja aktiivisen kansalaisuuden ja osallistumismuotojen käsittelyssä. Opetuksen sisältöön, tasoon ja toteutumiseen vaikuttavat opetussuunnitelmien ja oppikirjojen lisäksi monet muut tekijät, jotka on huomioitava tulosten yleistettävyydessä.

Asiasanat:aktiivinen kansalaisuus, ammatillinen koulutus, lukio, opetussuunnitelmat, oppikirjat, osallistuminen, sisällönanalyysi