Kasvonilmeisiin suunnattu tarkkaavaisuus 7 kuukauden iässä: Yhteydet sosioemotionaaliseen kehitykseen 2 vuoden iässä

Abstract

Sosioemotionaaliset taidot ovat tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Ne alkavat kehittyä osana vanhemman ja vauvan välistä varhaista vuorovaikutusta. Tällöin kasvoilla ja kasvonilmeillä on merkittävä rooli. Myöhemmin taidot kehittyvät yhä monimutkaisemmiksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko kasvoilla ilmaistujen emootioiden vaikutukset visuaaliseen tarkkaavaisuuteen seitsemän kuukauden iässä yhteydessä sosioemotionaaliseen kehitykseen kahden vuoden iässä. Tarkastelu rajautui sosioemotionaalisten taitojen osalta erityisesti prososiaaliseen käyttäytymiseen ja empatiakykyyn. Lisäksi tarkasteltiin sosiaalista varmistamista (social referencing) eli sitä, kuinka lapsi käyttää aikuisen emotionaalisia reaktioita hyväkseen oman käyttäytymisensä säätelyssä epävarmassa tilanteessa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että ne lapset, jotka seitsemän kuukauden ikäisinä suuntaavat tarkkaavaisuusresurssejaan voimakkaimmin kasvonilmeitä kohtaan, ovat prososiaalisempia ja reagoivat empaattisemmin toisen henkilön mielipahaan kaksivuotiaina. Lisäksi oletettiin, että näiden lasten käyttäytymisen säätelyyn epävarmassa tilanteessa kaksivuotiaana vaikuttaa herkemmin tutkijan reaktio.

Tutkimuksessa oli mukana 44 lasta. Lapset osallistuivat seitsemän kuukauden iässä kasvonilmetutkimukseen ja kaksivuotiaina seurantatutkimukseen. Kasvonilmetutkimuksessa vauvoille näytettiin kuvia iloisista, pelokkaista ja neutraaleista kasvonilmeistä. Kasvonilmekuvien lisäksi ruudulle, ilmekuvan viereen, näytettiin häiriöärsykkeenä toiminutta shakkiruudukkokuvaa. Kuvien katselun aikana vauvan silmänliikkeet tallennettiin. Seurantatutkimuksessa lapset osallistuivat observaatiotutkimukseen, jossa lapsi oli leikinomaisten tilanteiden kautta vuorovaikutuksessa tutkijan kanssa. Tilanteisiin sisältyivät sosiaalisen varmistamisen, prososiaalisuuden ja empaattisen reagoinnin tehtävät. Sosiaalisen varmistamisen tehtävässä tutkija reagoi lapselle uuteen ja vieraaseen leluun pelästyneesti. Prososiaalisuustehtävässä tutkija viestitti lapselle avun tarvetta esimerkiksi pudottaessaan vahingossa esineen lattialle. Empaattisen reagoinnin tehtävässä tutkijalla hajosi leikkitraktori yllättäen kesken leikin. Tutkija reagoi traktorin hajoamiseen ilmaisemalla surua äänellään, eleillään ja kasvonilmeillään.

Tulokseksi saatiin, että kasvonilmeisiin suunnattu tarkkaavaisuus vauvaiässä on yhteydessä sosioemotionaaliseen käyttäytymiseen kahden vuoden iässä. Lähtöoletukset toteutuivat pääosin asetetun hypoteesin mukaisesti. Päätulos oli, että mitä nopeammin lapsi palautti katseen emotionaaliseen kasvokuvaan seitsemän kuukauden iässä, sitä todennäköisemmin lapsi auttoi prososiaalisuustehtävässä ja teki korjausyrityksen empaattisen reagoinnin tehtävässä sekä sitä paremmin lapsi käytti aikuisen emotionaalisia reaktioita hyväkseen oman käyttäytymisensä säätelyssä sosiaalisen varmistamisen tehtävässä. Tulokset kuvastavat mahdollisesti yleisemmällä tasolla niiden vauvojen herkkyyttä tunneilmaisuille ja kasvonilmeille, jotka myöhemmässä iässä ovat sosioemotionaalisilta taidoiltaan kehittyneempiä.

Asiasanat: kasvonilmeet, tarkkaavaisuus, prososiaalisuus, empatia, säätelytaidot, kehitys, lapset