Diskurssianalyyttinen tutkimus suomalaisten kansalaisjärjestöjen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta
VIITALA, RIIKKA (2011)
2011
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22059
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22059
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, miten suomalaiset kansalaisjärjestöt osallistuvat ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja erityisesti sitä, miten kansalaisjärjestötoimijoiden ihmiskaupan vastainen toiminta jäsentyy institutionaalisesti epävarmassa toimintaympäristössä. Tutkimuksen aineisto koostuu kuuden kansalaisjärjestötoimijan haastattelusta. Aineisto on analysoitu diskursiivisesta näkökulmasta käsin.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on ajatus institutionaalisesta epävarmuudesta. Järjestötoimijat tekevät ihmiskaupan vastaista toimintaa institutionaalisesti epävarmassa toimintaympäristössä, jolloin ihmiskaupan vastainen toiminta on epävakaata ja epävarmaa. Ihmiskaupan vastainen toiminta ei ole yhdenkään järjestön päätyö, toiminnalle ei ole selkeitä sääntöjä tai normeja, eikä toimintaan saa aina apua viranomaisilta. Institutionaalinen epävarmuus jäsentää myös analyysia, jossa kansalaisjärjestöjen ihmiskaupan vastaista toimintaa tarkastellaan toimija-asemien ja luottamuksen näkökulmasta.
Tutkimuksessa selvisi, että suomalaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa määrittää kaksi toimintasääntöä. Yhtäältä toimintaa määrittää se, että järjestötoimijat tasapainoilevat kahden erilaisen maailman välillä. Toisessa ääripäässä ovat ihmiskaupan uhrit ja toisessa ääripäässä viranomaiset ja julkinen järjestelmä. Tätä tasapainoilua helpottaakseen toimijat omaksuvat eri tilanteissa kolme eri toimija-asemaa: neuvottelijan, etujen ajajan tai epävarmuuden leimaaman toimija-aseman. Neuvottelijan ja etujen ajajan toimija-asemat osoittautuivat kansalaisjärjestötoimijoiden näkökulmasta vahvoiksi toimija-asemiksi, ja epävarmuuden leimaama toimija-asema muita heikommaksi toimija-asemaksi.
Järjestöjen ihmiskaupan vastaista toimintaa määrittää myös toinen toimintasääntö, sääntö luottamuksesta. Luottamus mahdollistaa järjestöjen ihmiskaupan vastaisen toiminnan. Järjestötoimijat pääasiassa luottivat ihmiskaupan uhreihin, mutta viranomaisia kohtaan he kokivat suurelta osin epäluottamusta. Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan liittyviä instituutioita kohtaan vallitsi sekä luottamus että epäluottamus.
Tutkimuksen perusteella järjestöissä on paljon käyttämätöntä potentiaalia sekä tietoa ja taitoa esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisesta, jota viranomaiset voisivat hyödyntää enemmän. Tutkimus nostaa myös esiin kysymyksiä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten välillä vallitsevasta luottamuksesta. Lisäksi tutkimus herättää pohtimaan luottamuksen ja institutionaalisen epävarmuuden suhdetta.
Asiasanat:Kansalaisjärjestö, ihmiskauppa, institutionaalinen epävarmuus, toimija-asema, luottamus.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on ajatus institutionaalisesta epävarmuudesta. Järjestötoimijat tekevät ihmiskaupan vastaista toimintaa institutionaalisesti epävarmassa toimintaympäristössä, jolloin ihmiskaupan vastainen toiminta on epävakaata ja epävarmaa. Ihmiskaupan vastainen toiminta ei ole yhdenkään järjestön päätyö, toiminnalle ei ole selkeitä sääntöjä tai normeja, eikä toimintaan saa aina apua viranomaisilta. Institutionaalinen epävarmuus jäsentää myös analyysia, jossa kansalaisjärjestöjen ihmiskaupan vastaista toimintaa tarkastellaan toimija-asemien ja luottamuksen näkökulmasta.
Tutkimuksessa selvisi, että suomalaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa määrittää kaksi toimintasääntöä. Yhtäältä toimintaa määrittää se, että järjestötoimijat tasapainoilevat kahden erilaisen maailman välillä. Toisessa ääripäässä ovat ihmiskaupan uhrit ja toisessa ääripäässä viranomaiset ja julkinen järjestelmä. Tätä tasapainoilua helpottaakseen toimijat omaksuvat eri tilanteissa kolme eri toimija-asemaa: neuvottelijan, etujen ajajan tai epävarmuuden leimaaman toimija-aseman. Neuvottelijan ja etujen ajajan toimija-asemat osoittautuivat kansalaisjärjestötoimijoiden näkökulmasta vahvoiksi toimija-asemiksi, ja epävarmuuden leimaama toimija-asema muita heikommaksi toimija-asemaksi.
Järjestöjen ihmiskaupan vastaista toimintaa määrittää myös toinen toimintasääntö, sääntö luottamuksesta. Luottamus mahdollistaa järjestöjen ihmiskaupan vastaisen toiminnan. Järjestötoimijat pääasiassa luottivat ihmiskaupan uhreihin, mutta viranomaisia kohtaan he kokivat suurelta osin epäluottamusta. Ihmiskaupan vastaiseen toimintaan liittyviä instituutioita kohtaan vallitsi sekä luottamus että epäluottamus.
Tutkimuksen perusteella järjestöissä on paljon käyttämätöntä potentiaalia sekä tietoa ja taitoa esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisesta, jota viranomaiset voisivat hyödyntää enemmän. Tutkimus nostaa myös esiin kysymyksiä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten välillä vallitsevasta luottamuksesta. Lisäksi tutkimus herättää pohtimaan luottamuksen ja institutionaalisen epävarmuuden suhdetta.
Asiasanat:Kansalaisjärjestö, ihmiskauppa, institutionaalinen epävarmuus, toimija-asema, luottamus.