Rien n'est plus important que de tout douter. Le concept d'histoire chez Charles Seignobos

Abstract

Historiankirjoituksen tavoitteena on menneiden tapahtumien mahdollisimman todenmukainen kuvaus. Tässä Pro gradu –tutkielmassa tutkimme 1800-luvun lopun ranskalaisen historioitsijan, Charles Seignobos’n (1854 – 1942) historian käsitettä ja sitä, miten hän käsittää historian tieteenä ja miten se hänen mielestään eroaa muista tieteistä. Teoreettisena viitekehyksenä on käsitehistoria, josta voidaan käyttää myös termiä historiallinen semantiikka. Perehdymme myös historiantutkimukseen ja käsitehistoriaan yleisesti sekä historia-käsitteen syntyyn. Tarkoituksena on tutkia Seignobos’n historia-käsitettä vertaamalla sitä hänen kolmen teoksensa pohjalta 1700- ja 1800-lukujen tietosanakirjojen historia-teksteihin sekä tutkimalla myös, miten 1800-luvun konteksti vaikuttaa Seignobos’n tapaan tehdä historiantutkimusta. Tietosanakirjoista saamme käsityksen siitä, miten historia oli yleisesti ymmärretty. Seignobos’n historia-käsitteen sitominen tiettyyn aikaan ja paikkaan on tärkeää, sillä käsitteet voivat saada eri merkityksiä eri konteksteissa.

Historia voi käsitteenä ranskaksi tarkoittaa sekä historiaa tieteenä että tapahtumien kuvausta, tarinaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että tätä käsitettä tarkastellaan aina tietyssä kontekstissa ja että konteksti määritellään tarkkaan ennen kuin käsitettä tulkitaan. 1800-luku oli yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen ja edistyksen aikaa. Historia tieteenalana haki vielä paikkaansa muiden tieteiden joukossa. Tutkimuksemme kannalta tärkein huomioonotettava ajatussuunta on positivismi, jonka perustajan Auguste Comten (1798-1857) mukaan tieteen kriteerinä voidaan pitää universaaleja lakeja, jotka ovat voimassa aina ja kaikkialla. Näitä universaaleja väittämiä voidaan käyttää luonnontieteissä.

Tutkimuksessa käy ilmi, että historiantutkimuksessa Seignobos arvostaa suuresti historiallista totuutta. Tärkeintä on pyrkiä kuvaamaan menneitä aikoja rehellisesti vaikka se tarkoittaisikin sitä, ettei kaikkea voida kuvata. Historiankuvauksen ei tulisi palvella esimerkiksi aatetta, valtiota tai uskontoa vaan siinä pitäisi pyrkiä tieteelliseen ja objektiiviseen totuuteen. Seignobos’n historiakäsityksessä painottuvat totuuden lisäksi myös syy-seuraussuhteet, hänen ajalleen tyypillinen edistysajattelu sekä positivismi, jonka kriteereistä Seignobos sanoutuu irti. Seignobos’n mielestä historiaa ei voida tutkia luonnontieteiden menetelmin sillä ihmisten toiminta on erilaista eri ajassa ja paikassa. Seignobos painottaa myös lähteiden kriittistä analysointia: jokaista lähdettä on epäiltävä kunnes se voidaan todistaa todeksi. Seignobos puolusti historiaa tieteenä niitä vastaan, joiden mielestä historiantutkimuksen menetelmät eivät olleet tarpeeksi tieteellisiä.

Asiasanat:käsitehistoria, historia-käsite, lähdekriittisyys, Charles Seignobos