Sota Yhdysvaltain pahinta intiaania vastaan. Yhdysvallat ja Geronimo-sotaretki 1885-1886.

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee vuosien 1885–1886 aikana tapahtunutta Geronimo-sotaretkeä, joka oli yksi Yhdysvaltain historian suurimmista ja erikoisimmista intiaanisodista. Sotilasoperaatio oli poikkeuksellinen, koska Yhdysvallat ei koskaan turvautunut intiaanisodissa yhtä suureen miesylivoimaan suhteessa vastustajan lukumäärään kuin keväällä 1886, jolloin 5000 sotilasta eli neljännes Yhdysvaltain armeijasta taisteli sotatoimien kohteena ollutta vajaan 40 chiricahua-apachen ryhmää vastaan. Tutkimuksessani tarkastelen erityisesti niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat tämän poikkeuksellisen tilanteen syntymiseen. Vaikka Geronimo-sotaretkeä on käsitelty paljon etenkin yhdysvaltalaisessa historiankirjoituksessa, ei syitä sotilasoperaation laajuuteen ole pohdittu.

Tutkimukseni sijoittuu aihepiiriltään ns. lännen historiaan ja intiaanihistoriaan, joiden tutkimisessa on kahden viime vuosikymmenen aikana korostettu moniäänistä lähestymistapaa, sillä Yhdysvaltain rajaseutu oli yksittäisten ihmisten, etnisten ihmisryhmien ja erilaisten instituutioiden kohtauspaikka, ja rajaseudun valloitusprosessi sitoi nämä historialliset toimijat toisiinsa. Geronimo-sotaretkeen ja sen laajuuteen vaikuttivatkin lukuisat eri toimijat, joten käytän moniäänistä tutkimusmetodia perehtyen sotilasoperaatioon neljästä eri näkökulmasta: chiricahuoiden, armeijan, lehdistön ja kongressin. Kaikkiin näkökulmiin perehtyminen auttaa vastaamaan asettamaani tutkimuskysymykseen, mutta näiden laajempien ihmisryhmien ohella keskityn sotaretken kannalta avainasemassa olleisiin yksittäisiin ihmisiin, kuten chiricahuoiden johtaviin sotureihin kuuluneeseen Geronimoon ja armeijassa komentavassa asemassa olleisiin kenraaleihin. Moniäänisyyden lisäksi tutkimukseni on monitasoinen, ja tavoittaakseni eri äänet ja tasot tukeudun niin intiaanihistorian, kulttuurihistorian kuin aatehistorian metodeihin.

Tutkimusaineistoni koostuu sekä chiricahuoiden että armeijan upseerien tuottamasta muistitiedosta, aikakauden mittakaavassa kolmen suuren sanomalehden - New York Times, Washington Post ja Los Angeles Times - uutisista ja kongressin istuntopöytäkirjoista. Muistitiedon analysoinnissa korostuu se, miten kertojat perustelivat toimintaansa Geronimo-sotaretken aikana. Lehdistön kohdalla huomio keskittyy puolestaan chiricahuoista luotuun viholliskuvaan ja näkemyksestä armeijan tehokkuuteen sotatoimissa chiricahuoita vastaan. Kongressin pöytäkirjoissa sotaretkeä ei sen sijaan käsitelty laajasti, joten perehdyn kaikkiin keskusteluihin ja päätöksiin, jotka olivat sidoksissa sotaretkeen. Näitä seikkoja käsittelemällä ja sitomalla ne toisiinsa ymmärtää eri toimijoiden vaikutuksen sekä Geronimo-sotaretkeen että sen sotilaalliseen laajentumiseen.

Rakenteellisesti tutkimukseni jakautuu kahteen lukuun, joista ensimmäisessä selvennän Geronimo-sotaretken ajallista viitekehystä käymällä läpi niin intiaanipolitiikan, intiaanisotien kuin intiaaneihin keskittyneen uutisoinnin historiaa. Jälkimmäinen luku on puolestaan varsinainen pääluku, ja siinä olen jakanut sotaretken neljään ajanjaksoon: chiricahuoiden pako reservaatista toukokuussa 1885, sotatoimet loppuvuonna 1885, antautumisneuvottelut tammi-maaliskuussa 1886 ja sotatoimet keväällä ja kesällä 1886. Moniääninen tutkimusmetodi merkitsee luvun kannalta sitä, että käsittelen jokaista ajanjaksoa useasta näkökulmasta, jolloin tarkastelen tapahtumia aluksi chiricahuoiden, sitten armeijan, kolmantena lehdistön ja lopuksi kongressin kannalta.

Toukokuussa 1885 käynnistynyt Geronimo-sotaretki muuttui vuodessa sotilaallisesti poikkeuksellisen suureksi, ja tutkimuksessani selviää, että tämän kehitysprosessin takana oli lukuisia eri syitä. Osoitan niin chiricahuoiden, armeijan, lehdistön kuin kongressin ja näiden ryhmien sisällä olleiden yksittäisten ihmisten vaikuttaneen historialliseen tapahtumaketjuun omalla toiminnallaan. Yhtä lailla tuon esille myös sen, miten eri toimijoiden teot olivat sidoksissa ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Itse Geronimo-sotaretken lisäksi tutkimukseni selventää aikakauden asenteita intiaaneja kohtaan ja heistä luotuja viholliskuvia. Samalla se auttaa ymmärtämään nykypäivän Yhdysvaltoja ja tapoja, joilla maan vihollisiksi luokiteltuja ihmisiä kuvataan.

Asiasanat:intiaanihistoria, intiaani, apache, chiricahua, villi länsi, rajaseutu, Geronimo, armeija, lehdistö, intiaanisodat, intiaanipolitiikka