Hankintojen riski ja sisäinen valvonta hankintayksikössä ja Hansel Oy:ssä
NIIRANEN, SISKO (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIIRANEN, SISKO
2011
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-21Tiivistelmä
Valtion hankintatoimeen on kohdistunut 2000-luvulla monia muutospaineita. Valtiovarainministeriö on julkaissut valtion uuden hankintastrategian vuonna 2009. Lakia julkisista hankinnoista on muutettu viimeksi kesäkuussa 2010, ja sähköistä huutokauppaa ja dynaamista hankintajärjestelmää koskevaa uutta lainsäädäntöä on valmisteilla. Julkisiin menoihin kohdistuu säästövaatimuksia. Viime aikoina julkisuudessa on ollut uutisia julkisiin hankintoihin liittyvistä erilaisista epäselvyyksistä. Markkinaoikeuteen osoitettujen hakemusten määrä on ollut kasvussa. Tästä voisi päätellä, ettei hankintatoimeen kohdistuva sisäinen valvonta ole aina toiminut tehokkaasti. Tutkielman lähtökohtana oli kiinnostus selvittää kirjallisuuden perusteella alustavat oletukset, mitä hankintatoimen riskit ja riskienhallinta voivat olla sekä kohdeyhteisöjen asiantuntijoita haastattelemalla, miten kohdeyhteisöjen sisäinen valvonta käsittelee hankintatoimen riskejä.
Riskien jäsentelyssä ja riskienhallinnan kuvaamisessa on käytetty apuna COSO-ERM-mallia, johon Valtiovarainministeriön suositukset ja arviointikehikot sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa varten pohjautuvat. Tutkimuksessa selviteltiin myös missä määrin kohdeyhteisöjen hankintojen sisäinen valvonta sisältää mainitun viitekehyksen komponentteja.
Haastateltavien mielestä lähes kaikki tutkimuksessa muodostetun riskilistauksen riskit olivat periaatteessa mahdollisia. Pääasiassa samoja riskejä pidettiin oleellisina. Virastojen hankintatoimen hajauttamisen aste, sisäinen ympäristö ja hankintoihin kohdistuvat kontrollitoimet olivat erilaiset eri virastoissa. COSO-ERM-mallia ei ollut nimenomaisesti sovellettu hankintatoimen sisäiseen valvontaan, mutta mallin komponentteja oli käytetty kaikissa kohdeyhteisöissä, eniten kuitenkin Hansel Oy:ssä. Virastoissa mallin mukaisuutta oli eniten suurissa hankintaprojekteissa, kuten tietojärjestelmäprojekteissa. Riskien tunnistamista ja arviointia tehdään suppeammin virastoissa kuin Hansel Oy:ssä. Hansel Oy:n riskienhallinta perustuu vahvemmin hankintaprosessin kontrollitoimenpiteisiin kuin virastoissa, joissa riskienhallinta perustuu ohjeistukseen.
Kohdeyhteisöjen sisäinen valvonta vastasi pääosin alustavia oletuksia. Virastojen kokemus valtion hankintastrategian soveltamisen ongelmista sekä virastojen ja Hansel Oy:n välinen tiedonkulku ja yhteistyö korostuivat haastattelutuloksissa verrattuna alustaviin oletuksiin. Tutkimuksessa tuli esiin myös muita virastojen riski- ja kehityskohteita: hankintatoimen järjestäminen, valvonta ja raportointi, eri asiantuntijoiden yhteistyö ja hallintoyksikön roolin vahvistaminen. Hankintatoimen tietojärjestelmät (kilpailuttamisjärjestelmä, sopimuksenhallinta) ovat kehityskohteita kaikissa kohdeyhteisöissä.
Asiasanat:julkinen hankinta, riski, sisäinen valvonta
Riskien jäsentelyssä ja riskienhallinnan kuvaamisessa on käytetty apuna COSO-ERM-mallia, johon Valtiovarainministeriön suositukset ja arviointikehikot sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa varten pohjautuvat. Tutkimuksessa selviteltiin myös missä määrin kohdeyhteisöjen hankintojen sisäinen valvonta sisältää mainitun viitekehyksen komponentteja.
Haastateltavien mielestä lähes kaikki tutkimuksessa muodostetun riskilistauksen riskit olivat periaatteessa mahdollisia. Pääasiassa samoja riskejä pidettiin oleellisina. Virastojen hankintatoimen hajauttamisen aste, sisäinen ympäristö ja hankintoihin kohdistuvat kontrollitoimet olivat erilaiset eri virastoissa. COSO-ERM-mallia ei ollut nimenomaisesti sovellettu hankintatoimen sisäiseen valvontaan, mutta mallin komponentteja oli käytetty kaikissa kohdeyhteisöissä, eniten kuitenkin Hansel Oy:ssä. Virastoissa mallin mukaisuutta oli eniten suurissa hankintaprojekteissa, kuten tietojärjestelmäprojekteissa. Riskien tunnistamista ja arviointia tehdään suppeammin virastoissa kuin Hansel Oy:ssä. Hansel Oy:n riskienhallinta perustuu vahvemmin hankintaprosessin kontrollitoimenpiteisiin kuin virastoissa, joissa riskienhallinta perustuu ohjeistukseen.
Kohdeyhteisöjen sisäinen valvonta vastasi pääosin alustavia oletuksia. Virastojen kokemus valtion hankintastrategian soveltamisen ongelmista sekä virastojen ja Hansel Oy:n välinen tiedonkulku ja yhteistyö korostuivat haastattelutuloksissa verrattuna alustaviin oletuksiin. Tutkimuksessa tuli esiin myös muita virastojen riski- ja kehityskohteita: hankintatoimen järjestäminen, valvonta ja raportointi, eri asiantuntijoiden yhteistyö ja hallintoyksikön roolin vahvistaminen. Hankintatoimen tietojärjestelmät (kilpailuttamisjärjestelmä, sopimuksenhallinta) ovat kehityskohteita kaikissa kohdeyhteisöissä.
Asiasanat:julkinen hankinta, riski, sisäinen valvonta