Sosiaalisen tuen yhteydet psykometrisilla kaavakkeilla mitattuun ahdistuneisuuteen ja vihaisuuteen

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaalisen tuen yhteyksiä terveiden suomalaisten raportoimaan ahdistuneisuuteen ja vihaisuuteen, sekä tarkastella selittääkö sosiaalisen tuen vähyys tai riittämättömyys ahdistuneisuutta ja vihaisuutta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää muuntaako stressi sosiaalisen tuen ja em. emotionaalisten oireiden välisiä yhteyksiä. Sosiaalista tukea tarkasteltiin tässä tutkimuksessa aikuisuuden kiintymyssuhteiden ja sosiaalisen integraation saatavilla olon ja itseraportoidun riittävyyden kautta.

Tämä tutkimus on osa Tampereen ambulatorista verenpainetutkimusta, jonka aineisto kerättiin Tampereen kaupungin 5-vuotisterveystarkastuksista. Tutkimukseen osallistui 124 tervettä miestä, jotka olivat 35-, 40- ja 45-vuotiaita. Tutkittavat vastasivat useisiin kyselylomakkeisiin koskien mm. emootioita, persoonallisuutta ja sosiaalista tukea. Tässä tutkimuksessa käytettiin osaa kyselylomakeaineistosta. Sosiaalista tukea kartoitettiin Interview Schedule for Social Interaction (ISSI) – kyselylomakkeella ja ahdistuneisuutta State-Trait Anxiety Inventory (STAI) – kyselyllä. Vihaisuutta selvitettiin Anger Expression Scale (AX), Anger-In/Anger-Out (HAX) ja Novaco Anger Scale –kyselyillä. Lisäksi vihamielisyyttä mitattiin Buss-Durkee Hostility Inventory (BDHI) ja Cook-Medley Hostility Scale (Ho) –kyselyillä. Stressiä kartoitettiin Thoresenin kyselyn avulla.

Sosiaalisen integraation vähyyden ja riittämättömyyden sekä kiintymyssuhteista saadun tuen riittämättömyyden havaittiin olevan yhteydessä ahdistuneisuuteen. Sosiaalisen tuen pistemäärä selitti kaikkiaan 10 % tutkittavien ahdistuneisuudesta. Tuen muodoista sosiaalisten verkostojen vähyys oli merkitsevä ahdistuneisuuden selittäjä. Stressin muunsi merkitsevästi kiintymyssuhteiden riittävyyden ja ahdistuneisuuden välistä yhteyttä siten, että stressin ollessa vähäistä tyytyväisyys kiintymyssuhteista saatuun tukeen ei selittänyt ahdistuneisuutta, mutta stressin ollessa runsasta, riittämätön kiintymyssuhteista saatu tuki ennusti suurempaa ahdistuneisuutta ja vastaavasti riittävä kiintymyssuhteista saatu tuki vähäisempää ahdistuneisuutta. Kiintymyssuhteiden saatavilla olon ja riittävyyden havaittiin olevan negatiivisessa yhteydessä vihan tukahduttamiseen/suuntaamiseen itseen, vihan voimakkuuteen ja vihamielisyyteen. Lisäksi kielteinen asennoituminen oli negatiivisessa yhteydessä kiintymyssuhteiden saatavilla olon kanssa. Sosiaalinen tuki selitti kaikkiaan 8 % vihan tukahduttamisesta ja 6 % vihan tunteen voimakkuudesta. Muita vihaisuuden muotoja sosiaalinen tuki ei selittänyt tilastollisesti merkitsevästi, eikä mikään sosiaalisen tuen muoto ollut yksinään merkitsevä vihaisuuden selittäjä. Kuitenkin stressi muunsi sosiaalisen integraation saatavilla olon ja vihan tukahduttamisen välistä yhteyttä: kun stressiä raportoitiin olevan paljon, sosiaalisten verkostojen vähyys ennusti runsaampaa vihan tukahduttamista kuin, jos sosiaalisia verkostoja oli paljon saatavilla. Vastaavalla tavalla stressi muunsi myös sosiaalisen integraation riittävyyden ja vihamielisyyden välistä yhteyttä: stressin ollessa runsasta riittävä sosiaalisista verkostoista saatu tuki ennusti vähäisempää vihamielisyyttä verrattuna tilanteeseen, jossa sosiaalisista verkostoista saatu tuki arvioitiin riittämättömäksi.

Tutkimus osoitti, että sosiaalinen integroituminen on tärkeää emotionaalisen hyvinvoinnin kannalta, sillä tukea tarjoavien verkostojen saatavilla olo voi vähentää ahdistuneisuutta. Tämän valossa tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota ihmisten yksinäisyyteen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Läheisistä kiintymyssuhteista saadun tuen riittävyyden merkitys näyttäisi korostuvan, kun ihmiset kokevat elämässään vastoinkäymisiä ja stressiä. Sosiaalisen tuen yhteydet vihaisuuteen eivät ole yhtä selkeitä kuin tuen yhteydet ahdistuneisuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi kuitenkin siltä, että sosiaaliset verkostot voivat stressaavissa tilanteissa toimia ympäristönä, jossa vihaa voi ilmaista ja käsitellä vihan tukahduttamisen sijaan. Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että riittävä sosiaalinen integroituminen voi suojata vihamielisyydeltä. Sosiaalinen tuki on laaja aihe, ja tarvitaan jatkotutkimuksia, jotta ymmärtäisimme paremmin tuen mahdollisuuksia parantaa ja ylläpitää emotionaalista hyvinvointia.

Avainsanat: sosiaalinen tuki, kiintymyssuhteet, sosiaalinen integraatio, ahdistuneisuus, vihaisuus