Vertaistuen muodot sekä myönteiset ja kielteiset puolet surevien vanhempien näkökulmasta
PARVIAINEN, KAISA (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PARVIAINEN, KAISA
2011
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-19Tiivistelmä
Tämä pro gradu-tutkielma koostuu julkaisuharkintaan lähetetystä tieteellisestä artikkelista ja erillisestä kirjallisuusosiosta. Kirjallisuusosion tarkoituksena on kuvata vertaistuen eri muotoja sekä vertaistuen myönteisiä ja kielteisiä puolia lapsensa menettäneiden vanhempien näkökulmasta.
Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Medline, Chinal, PsycInfo, Medic, Linda ja Helka tietokannoista. Aineiston haussa käytettiin hakusanoja "child", "parents", "bereavement", "grief", "mourning", "loss", "death", "support", "peer support", "social support", "supporter", "peer support group", "peers", "mutual support" ja "self-help". Aineistohakuun käytettiin myös manuaalista hakua sekä tutustuttiin muutamiin internetsivuihin, jotka tarjoavat vertaistukea lapsensa menettäneille vanhemmille.
Vertaistuen muotoina ovat kahdenkeskinen vertaistuki ja tukihenkilötoiminta sekä vertaistukiryhmät. Myös kirjallisuudesta ja taiteen kautta voidaan saada ja antaa vertaistukea. Vertaistuen myönteisinä puolina pidettiin sitä että vertaistuen avulla vanhemmilla oli mahdollisuus muodostaa suhteita samassa tilanteessa oleviin ja saada keinoja surusta selviytymiseen. Vertaisten seurassa ei tarvinnut selitellä asioita vaan sai olla oma itsensä ja jakaa tunteita vapaasti. Vertaistuesta tehtyjen tutkimusten mukaan vertaistuella oli pääasiassa positiivisia vaikutuksia vanhempien hyvinvointiin. Vertaistuen kielteisinä puolina pidettiin vertaisten liian erilaisia menetyksen kokemuksia. Kaikki eivät kokeneet toisten kokemusten ja surun auttavan omassa surussa. Internetin keskustelupalstat saattoivat sitoa liikaa ja näin pitkittää surusta selviytymistä.
Julkaisuharkintaan lähetetyn artikkelin "Vanhempien kokemuksia yksilöllisestä vertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen" (Kaisa Parviainen, Marja Kaunonen ja Anna Liisa Aho) tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia terveydenhuoltohenkilöstön ja vertaistukijoiden yhteistyönä toteutetun tuki-intervention avulla saadusta yksilöllisestä vertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin vanhemmilta, joiden iältään kolmivuotias tai sitä nuorempi lapsi (mukaan lukien kohtukuolemat raskausviikolta 22 lähtien tai syntymäpainoltaan yli 500 grammaa painavat lapset) oli kuollut kahden yliopistosairaalan osastoilla ja jotka antoivat suostumuksensa tuki-intervention toteuttamiseen. Tutkimusaineisto koostuu 74 äidin ja 45 isän vastauksista. Tutkimusaineisto kerättiin avokysymyksen sisältävällä kyselylomakkeella 6 kuukautta lapsen kuoleman jälkeen. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysia käyttäen. Tuki-intervention avulla saatu vanhempien kokema yksilöllinen vertaistuki sisälsi ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta, tuen kohtaamattomuutta sekä kehitettäviä asioita.
Vertaistuesta tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta eri näkökulmista sekä eri vaiheessa toteutettua tutkimusta. Vertaistukea olisi tärkeää tarjota kaikille lapsensa menettäneille vanhemmille.
Asiasanat:lapsen kuolema, vanhemmat, suru, vertaistuki
Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Medline, Chinal, PsycInfo, Medic, Linda ja Helka tietokannoista. Aineiston haussa käytettiin hakusanoja "child", "parents", "bereavement", "grief", "mourning", "loss", "death", "support", "peer support", "social support", "supporter", "peer support group", "peers", "mutual support" ja "self-help". Aineistohakuun käytettiin myös manuaalista hakua sekä tutustuttiin muutamiin internetsivuihin, jotka tarjoavat vertaistukea lapsensa menettäneille vanhemmille.
Vertaistuen muotoina ovat kahdenkeskinen vertaistuki ja tukihenkilötoiminta sekä vertaistukiryhmät. Myös kirjallisuudesta ja taiteen kautta voidaan saada ja antaa vertaistukea. Vertaistuen myönteisinä puolina pidettiin sitä että vertaistuen avulla vanhemmilla oli mahdollisuus muodostaa suhteita samassa tilanteessa oleviin ja saada keinoja surusta selviytymiseen. Vertaisten seurassa ei tarvinnut selitellä asioita vaan sai olla oma itsensä ja jakaa tunteita vapaasti. Vertaistuesta tehtyjen tutkimusten mukaan vertaistuella oli pääasiassa positiivisia vaikutuksia vanhempien hyvinvointiin. Vertaistuen kielteisinä puolina pidettiin vertaisten liian erilaisia menetyksen kokemuksia. Kaikki eivät kokeneet toisten kokemusten ja surun auttavan omassa surussa. Internetin keskustelupalstat saattoivat sitoa liikaa ja näin pitkittää surusta selviytymistä.
Julkaisuharkintaan lähetetyn artikkelin "Vanhempien kokemuksia yksilöllisestä vertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen" (Kaisa Parviainen, Marja Kaunonen ja Anna Liisa Aho) tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia terveydenhuoltohenkilöstön ja vertaistukijoiden yhteistyönä toteutetun tuki-intervention avulla saadusta yksilöllisestä vertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen. Tutkimusaineisto kerättiin vanhemmilta, joiden iältään kolmivuotias tai sitä nuorempi lapsi (mukaan lukien kohtukuolemat raskausviikolta 22 lähtien tai syntymäpainoltaan yli 500 grammaa painavat lapset) oli kuollut kahden yliopistosairaalan osastoilla ja jotka antoivat suostumuksensa tuki-intervention toteuttamiseen. Tutkimusaineisto koostuu 74 äidin ja 45 isän vastauksista. Tutkimusaineisto kerättiin avokysymyksen sisältävällä kyselylomakkeella 6 kuukautta lapsen kuoleman jälkeen. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällön analyysia käyttäen. Tuki-intervention avulla saatu vanhempien kokema yksilöllinen vertaistuki sisälsi ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta, tuen kohtaamattomuutta sekä kehitettäviä asioita.
Vertaistuesta tarvitaan vielä paljon lisätutkimusta eri näkökulmista sekä eri vaiheessa toteutettua tutkimusta. Vertaistukea olisi tärkeää tarjota kaikille lapsensa menettäneille vanhemmille.
Asiasanat:lapsen kuolema, vanhemmat, suru, vertaistuki