Rooman ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinus Suuren veljenpojan Flavius Hannibalianuksen rex- eli kuningashallitsijaksi nimittämisen mysteeri - millä virallisella hallitsijatittelillä ja missä tarkoituksessa Konstantinus Suuri nimitti hallitsijadynastiansa jäsenen Flavius Hannibalianuksen rex-hallitsijaksi?
VANHA-JAAKKOLA, TAPIO (2011)
VANHA-JAAKKOLA, TAPIO
2011
Historia - History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-11-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22022
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22022
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on Rooman ensimmäisen kristityn keisarin Konstantinus Suuren vuonna 335 tekemä outo ja ainutlaatuinen nimitys. Yksikään keisari ei nimittänyt oman hallitsijadynastiansa jäsentä rex- tai rex regum et Ponticarum gentium – tai rex regum gentium Ponticarum -tittelillä lukuun ottamatta Konstantinusta. Hän nimitti veljenpoikansa Flavius Hannibalianuksen virallisesti jollain noista titteleistä. Ei ole varmuudella tiedetty, millä virallisella tittelillä ja missä tarkoituksessa se tapahtui. Kyseessä on Flavius Hannibalianuksen rex-hallitsijaksi nimittämisen mysteeri: mistä oikein oli kysymys siinä, kun jälkimaailman ensimmäisenä kristittynä Rooman keisarina tuntema Konstantinus Suuri säilyneiden latinankielisten kertovien lähteiden mukaan nimitti hallituskautensa lopulla keisarisukunsa jäsenen, veljenpoikansa Flavius Hannibalianuksen keisarisuvun jäsenelle oudolla ja ainutlaatuisella ”kuninkaallisella” latinankielisellä tittelillä rex (”kuningas”) tai rex regum et Ponticarum gentium (”kuningasten kuningas ja Pontuksen kansojen kuningas”) tai rex regum gentium Ponticarum (”Pontuksen kansojen kuningasten kuningas”) ja kun toisaalta säilyneet Flavius Hannibalianuksen nimellä ja muotokuvalla lyödyt keisarilliset rahat mainostavat häntä Konstantinuksen oman keisarisuvun rex-hallitsijana eli Flavius-sukuisena rex-hallitsijana ja kun toisaalta yhden säilyneen latinakielisen historiallisen kirjallisen lähteen mukaan Konstantinus Suuri olisi antanut Flavius Hannibalianukselle hallittavaksi alueen, jonka muodosti ”Armenia nationesque circumsocias” eli ”Armenia ja sitä ympäröivät Rooman liittolaiskansat”?
Lukuisat uudenajan historiantutkijat ovat antaneet monenkirjavia ja huonosti argumentoituja vas-tauksia tuohon mysteeriin: hänestä on tulkittu tulleen rex- tai rex regum- tai rex regum et Ponticarum gentium –tittelillä nimenomaan Armenian kuningaskunnan kuningas tai sen ja joidenkin keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueiden hallitsija tai Bosporuksen kuningaskunnan hallitsija tai Lazican kuningaskunnan ja Pontus Polemoniacus –nimisen roomalaisen provinssin hallitsija tai pelkästään joidenkin keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueen alueiden hallitsija tai Konstantinuksen mahdollisesti tai ainakin todennäköisemmin kuin Armenian kuninkaaksi nimittämä Persian valtakunnan hallitsijan Sapor II:n vastakuningas rex regum- tai rex regum et Ponticarum gentium –tittelillä, koska Konstantinuksen tarkoituksena olisi ollut Sapor II:n syrjäyttäminen ja korvaaminen Flavius Hannibalianuksella. Konstantinuksen tarkoitusperiä on haettu lisäksi mm. vallanperimyksen järjestämisestä tai Rooman oikeuksien puolustamisesta Armenian kuningaskunnan suhteen. Mysteeriin esitetyt ratkaisut ovat aikaisemmassa tutkimuksessa jääneet joko arvuutteluksi tai parhaimmillaankin huonosti koko mysteerin problematiikkaan pureutuviksi ja huonosti argumentoiduiksi ratkaisuyrityksiksi. Tässä tutkimuksessa tuohon mysteerin on etsitty ratkaisua relevantista tutkimuskirjallisuudesta ja tuosta nimittämisestä ja muuten Flavius Hannibalianuksesta kertovista meille säilyneistä myöhäisantiikin historiateoksista ja muista kaunokirjallisista teoksista, muista relevanteista meille säilyneistä myöhäisantiikin säilyneistä historiateoksista ja muista kaunokirjallisista teoksista, meille säilyneistä myöhäisantiikin teoksissa kopioiduista Konstantinuksen kirjeistä, meille säilyneistä myöhäisantiikin panegyricuksista eli ylistyspuheista, meille säilyneistä joistakin relevanteista keskiaikaisista historiateoksista, meille säilyneistä relevanteista piirtokirjoituksista sekä meille säilyneistä Flavius Hannibalianuksen nimellä lyödyistä keisarillisista rahoista ja muista relevanteista keisarillisista rahoista. Tutkimusmenetelminä on käytetty laadullisia menetelmiä, kertovien lähteiden analyysia, tulkintaa ja kuvailua ja keisarillisten rahojen kuvien ja kehäkirjoitusten ja piirtokirjoitusten analyysia, tulkintaa ja kuvailua sekä eri hallitsijoiden pronssirahojen lyönnin laajuuden vertaamista samalla aikavälillä eri puolilla laajaa keisarikuntaa sijainneiden toiminnassa olleiden rahapajakaupunkien rahanlyönnissä menetelmänä tutkia Konstantinuksen keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueen vallanperimyssuunnitelmaa.
Kaikkiin tutkimustehtäviin on saatu varmat vastaukset: Flavius Hannibalianuksen saama virallinen hallitsijatitteli oli rex regum et Ponticarum gentium, ja sekä sen osa ”rex regum”- titteli että se kokonaisuudessaan muinaisen Pontuksen kuningaskunnan kuninkaan Mithridates Suuren latinaksi käännettynä hallitsijatittelinä viestitti Konstantinuksen päätöstä ja suunnitelmaa syrjäyttää valmistelemallaan Persian-valloitussodalla Sapor II:n vallasta ja korvata hänet oman hallitsijadynastiansa jäsenellä Flavius Hannibalianuksella. Todennäköisimmin marraskuussa 335 tapahtuneen nimittämisen myötä Konstantinus samalla perusti Flavius Hannibalianusta ja dynastiaansa varten uuden liittovaltiotyyppisen kuningaskunnan, joka koostui Armnenian, Lazican, Iberian, Albanian ja Bosporuksen kuningaskunnista sekä viidestä Transtigritanae regiones –nimellä tunnetusta alueesta. Siihen johtivat Konstantinuksen olettama Sapor II:n revanssipolitiikka vuoden 299 Nisibiksen rauhansopimuksen luoman tilanteen muuttamiseksi ja Konstantinuksen pyrkimys saada Sapor II:n ylivallan alaiset pikkukuninkaat ja satraapit siirtymään tulevan sodan aikana Flavius Hannibalianuksen alaisuuteen, Konstantinuksen tietoinen pyrkimys ylittää suurimpana valloittajakeisarina tunnetun Trajanuksen saavutukset ja Konstantinuksen suunnitelma toteuttaa Persian-sodan avulla Raamatun Danielin kirjassa ennustettu Ihmisen Pojan kaltaisen johdolla toteutuva Korkeimman Pyhien valtakunta maan päällä toisten Flaviusten hallitsijadynastian hallitsemana kristillisenä maailmanvaltakuntana, joka koostuisi keisarikunnan dioceeseiksi jaetusta alueesta ja hänen perustamastaan Flavius Hannibalianuksen hallitsemasta uudesta liittovaltiotyyppisestä kuningaskunnasta, johon liitettäisiin Persian-sodalla Persian valtakunnan alueet. Konstantinuksen yrityksen noiden suurten suunnitelmien toteuttamiseksi Persian-sodalla esti hänen sairastumisensa ja yllättävä kuolemansa 22.5.337 ja sen jälkeen tapahtunut caesar Constantiuksen ”junailema” hänen vallanperimyssuunnitelmansa väkivaltainen mitätöinti vuoden 337 syksyllä dynastisella puhdistuksella, jonka huomattavimmat uhrit olivat Konstantinuksen veljenpojat caesar Flavius Dalmatius ja rex regum et Ponticarum gentium Flavius Hannibalianus. Myös Konstantinuksen suuret suunnitelmat Persian valtakunnan valloittamisesta ja Persian valtakunnan kristittyjen vapauttamisesta ei-kristityn monarkin Sapor II:n vallasta hänen aikanaan alkaneella Persian-sodalla ja toisten Flaviusten hallitsijadynastian ”ikuisesta” vallasta mitätöityivät varsin pian hänen kuolemansa jälkeen: Persian-sota muuttui roomalaisten kannalta pian luonteeltaan uuvuttavaksi ja pitkäksi puolustussodaksi; vapauttamisen sijaan Persian valtakunnan kristityt joutuivat pian Konstantinuksen toiminnan seurauksensa hallitsijoidensa vainoamiksi epäiltynä roomalaisten ”viidentenä kolonnana”; viimeinen toisten Flaviusten dynastian keisari Julianus kuoli taistelussa saamiinsa haavoihin jo vuonna 363 samassa Persian-sodassa, joka pian sen jälkeen vuonna 363 päättyi keisari Jovianuksen solmimaan rauhaan Sapor II:n kanssa; ja tuossa rauhassa Rooma menetti lähes kaikki ne vuoden 299 Nisibisin rauhassa saavuttamansa edulliset asemansa suhteessa Persian valtakuntaan, joista Konstantinus oli vuonna 335 Flavius Hannibalianuksen nimittämisellä ja uuden liittovaltiotyyppisen kuningaskunnan perustamisella vakuuttanut pitävänsä koko hallitsijadynastiansa arvovallalla kiinni.
Asiasanat:Rooman keisarikunta; Persian valtakunta; Flavius Hannibalianus; Konstantinus Suuri; Sapor II; rex; rex regum; rex regum et Ponticarum gentium; Armenia nationesque circumsocias;Persian-sotasuunnitelmat; Danielin kirjan ennustukset
Lukuisat uudenajan historiantutkijat ovat antaneet monenkirjavia ja huonosti argumentoituja vas-tauksia tuohon mysteeriin: hänestä on tulkittu tulleen rex- tai rex regum- tai rex regum et Ponticarum gentium –tittelillä nimenomaan Armenian kuningaskunnan kuningas tai sen ja joidenkin keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueiden hallitsija tai Bosporuksen kuningaskunnan hallitsija tai Lazican kuningaskunnan ja Pontus Polemoniacus –nimisen roomalaisen provinssin hallitsija tai pelkästään joidenkin keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueen alueiden hallitsija tai Konstantinuksen mahdollisesti tai ainakin todennäköisemmin kuin Armenian kuninkaaksi nimittämä Persian valtakunnan hallitsijan Sapor II:n vastakuningas rex regum- tai rex regum et Ponticarum gentium –tittelillä, koska Konstantinuksen tarkoituksena olisi ollut Sapor II:n syrjäyttäminen ja korvaaminen Flavius Hannibalianuksella. Konstantinuksen tarkoitusperiä on haettu lisäksi mm. vallanperimyksen järjestämisestä tai Rooman oikeuksien puolustamisesta Armenian kuningaskunnan suhteen. Mysteeriin esitetyt ratkaisut ovat aikaisemmassa tutkimuksessa jääneet joko arvuutteluksi tai parhaimmillaankin huonosti koko mysteerin problematiikkaan pureutuviksi ja huonosti argumentoiduiksi ratkaisuyrityksiksi. Tässä tutkimuksessa tuohon mysteerin on etsitty ratkaisua relevantista tutkimuskirjallisuudesta ja tuosta nimittämisestä ja muuten Flavius Hannibalianuksesta kertovista meille säilyneistä myöhäisantiikin historiateoksista ja muista kaunokirjallisista teoksista, muista relevanteista meille säilyneistä myöhäisantiikin säilyneistä historiateoksista ja muista kaunokirjallisista teoksista, meille säilyneistä myöhäisantiikin teoksissa kopioiduista Konstantinuksen kirjeistä, meille säilyneistä myöhäisantiikin panegyricuksista eli ylistyspuheista, meille säilyneistä joistakin relevanteista keskiaikaisista historiateoksista, meille säilyneistä relevanteista piirtokirjoituksista sekä meille säilyneistä Flavius Hannibalianuksen nimellä lyödyistä keisarillisista rahoista ja muista relevanteista keisarillisista rahoista. Tutkimusmenetelminä on käytetty laadullisia menetelmiä, kertovien lähteiden analyysia, tulkintaa ja kuvailua ja keisarillisten rahojen kuvien ja kehäkirjoitusten ja piirtokirjoitusten analyysia, tulkintaa ja kuvailua sekä eri hallitsijoiden pronssirahojen lyönnin laajuuden vertaamista samalla aikavälillä eri puolilla laajaa keisarikuntaa sijainneiden toiminnassa olleiden rahapajakaupunkien rahanlyönnissä menetelmänä tutkia Konstantinuksen keisarikunnan dioceeseiksi jaetun alueen vallanperimyssuunnitelmaa.
Kaikkiin tutkimustehtäviin on saatu varmat vastaukset: Flavius Hannibalianuksen saama virallinen hallitsijatitteli oli rex regum et Ponticarum gentium, ja sekä sen osa ”rex regum”- titteli että se kokonaisuudessaan muinaisen Pontuksen kuningaskunnan kuninkaan Mithridates Suuren latinaksi käännettynä hallitsijatittelinä viestitti Konstantinuksen päätöstä ja suunnitelmaa syrjäyttää valmistelemallaan Persian-valloitussodalla Sapor II:n vallasta ja korvata hänet oman hallitsijadynastiansa jäsenellä Flavius Hannibalianuksella. Todennäköisimmin marraskuussa 335 tapahtuneen nimittämisen myötä Konstantinus samalla perusti Flavius Hannibalianusta ja dynastiaansa varten uuden liittovaltiotyyppisen kuningaskunnan, joka koostui Armnenian, Lazican, Iberian, Albanian ja Bosporuksen kuningaskunnista sekä viidestä Transtigritanae regiones –nimellä tunnetusta alueesta. Siihen johtivat Konstantinuksen olettama Sapor II:n revanssipolitiikka vuoden 299 Nisibiksen rauhansopimuksen luoman tilanteen muuttamiseksi ja Konstantinuksen pyrkimys saada Sapor II:n ylivallan alaiset pikkukuninkaat ja satraapit siirtymään tulevan sodan aikana Flavius Hannibalianuksen alaisuuteen, Konstantinuksen tietoinen pyrkimys ylittää suurimpana valloittajakeisarina tunnetun Trajanuksen saavutukset ja Konstantinuksen suunnitelma toteuttaa Persian-sodan avulla Raamatun Danielin kirjassa ennustettu Ihmisen Pojan kaltaisen johdolla toteutuva Korkeimman Pyhien valtakunta maan päällä toisten Flaviusten hallitsijadynastian hallitsemana kristillisenä maailmanvaltakuntana, joka koostuisi keisarikunnan dioceeseiksi jaetusta alueesta ja hänen perustamastaan Flavius Hannibalianuksen hallitsemasta uudesta liittovaltiotyyppisestä kuningaskunnasta, johon liitettäisiin Persian-sodalla Persian valtakunnan alueet. Konstantinuksen yrityksen noiden suurten suunnitelmien toteuttamiseksi Persian-sodalla esti hänen sairastumisensa ja yllättävä kuolemansa 22.5.337 ja sen jälkeen tapahtunut caesar Constantiuksen ”junailema” hänen vallanperimyssuunnitelmansa väkivaltainen mitätöinti vuoden 337 syksyllä dynastisella puhdistuksella, jonka huomattavimmat uhrit olivat Konstantinuksen veljenpojat caesar Flavius Dalmatius ja rex regum et Ponticarum gentium Flavius Hannibalianus. Myös Konstantinuksen suuret suunnitelmat Persian valtakunnan valloittamisesta ja Persian valtakunnan kristittyjen vapauttamisesta ei-kristityn monarkin Sapor II:n vallasta hänen aikanaan alkaneella Persian-sodalla ja toisten Flaviusten hallitsijadynastian ”ikuisesta” vallasta mitätöityivät varsin pian hänen kuolemansa jälkeen: Persian-sota muuttui roomalaisten kannalta pian luonteeltaan uuvuttavaksi ja pitkäksi puolustussodaksi; vapauttamisen sijaan Persian valtakunnan kristityt joutuivat pian Konstantinuksen toiminnan seurauksensa hallitsijoidensa vainoamiksi epäiltynä roomalaisten ”viidentenä kolonnana”; viimeinen toisten Flaviusten dynastian keisari Julianus kuoli taistelussa saamiinsa haavoihin jo vuonna 363 samassa Persian-sodassa, joka pian sen jälkeen vuonna 363 päättyi keisari Jovianuksen solmimaan rauhaan Sapor II:n kanssa; ja tuossa rauhassa Rooma menetti lähes kaikki ne vuoden 299 Nisibisin rauhassa saavuttamansa edulliset asemansa suhteessa Persian valtakuntaan, joista Konstantinus oli vuonna 335 Flavius Hannibalianuksen nimittämisellä ja uuden liittovaltiotyyppisen kuningaskunnan perustamisella vakuuttanut pitävänsä koko hallitsijadynastiansa arvovallalla kiinni.
Asiasanat:Rooman keisarikunta; Persian valtakunta; Flavius Hannibalianus; Konstantinus Suuri; Sapor II; rex; rex regum; rex regum et Ponticarum gentium; Armenia nationesque circumsocias;Persian-sotasuunnitelmat; Danielin kirjan ennustukset