Suomalaisten yliopistojen kieli- ja viestintäopintoihin kuuluvan puheviestinnän opetuksen nykytila ja haasteet

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää suomalaisissa yliopistoissa kieli- ja viestintäopintojen osana opetettavan puheviestinnän nykytila ja haasteet. Opetuksen tavoitteellinen kehittäminen luo edellytykset tarkoituksenmukaiselle oppimiselle, minkä perusteella myös opetuksen tilan ja haasteiden tutkiminen on aiheellista. Tutkielman empiirinen aines muodostui kieli- ja viestintäopintoihin kuuluvaa puheviestintää opettavien opettajien kuvauksista opetuksen nykytilasta ja haasteista edustamansa organisaation näkökulmasta. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi vastaajien kokemukset valtakunnallisten puheviestinnän opetustavoitteidenhyödynnettävyydestä ja saavutettavuudesta.

Tutkielma toteutettiin survey-tutkimuksena vuoden 2009 lopussa. Tutkimusaineisto koostui puolistrukturoidulla lomakkeella kerätystä aineistosta. Kyselyn kohdejoukon muodostivat yliopisto-opettajat, jotka kyselyn ajankohtana opettivat kieli- ja viestintäopintoihin kuuluvia puheviestinnän opintoja suomalaisissa yliopistoissa. Aineisto koostui suljetuista ja avoimista kysymyksistä. Avoimilla kysymyksillä saatujen vastausten sisällöt analysoitiin ja luokiteltiin kvalifioimalla sekä sisältöjä erittelemällä. Suljettujen kysymysten analyysiin käytettiin tilastollisia analyysimenetelmiä, joista keskeisimpiä olivat keskiarvot, prosentuaaliset osuudet, mainintojen määrät ja epäparametrinen Mann-Whitney U-testi. Aineistoja käytettiin toisiaan selittävästi ja täydentävästi.

Kieli- ja viestintäopintoihin kuuluvalla puheviestinnän opetuksella pyritään vastaaman akateemisen yhteisön ja työelämän tarpeisiin. Tulosten mukaan puheviestinnän opetusta on taitopainotteisuudesta huolimatta viety tietoisesti aiempaa enemmän kokonaisvaltaista osaamista kehittävään suuntaan. Puheviestinnän opetuksen laatutavoitteista osaamista kehittävien tavoitteiden koetaan toteutuvan parhaiten. Työelämän tarpeisiin pyritään vastaamaan muun muassa integroituun suuntaan viedyllä opetuksella, jolla voidaan vahvistaa opiskelijan ammatillista puheviestintäosaamista ja lisätä hänen valmiuksiaan esiintyä oman alansa asiantuntijana eri toimintaympäristöissä. Opetukselle ominaiset osallistavat opetusmenetelmät tukevat kokonaisvaltaisen osaamisen kehittymistä. Nämä menetelmät korostavat opiskelijan roolia palautteen antajana ja ryhmän jäsenenä. Opetuksen merkittävin haaste on, miten opintojaksojen laajat sisällöt sovitetaan tavoitteisiin nähden vähäisiin tuntimääriin. Haasteisiin vastatakseen opettajat kokevat tarvitsevansa tukea opetuksen suunnittelussa, pedagogisten valintojen tekemisessä ja arviointikriteerien laatimisessa. Tulosten perusteella opettajat haluaisivat kehittää opetusta kokonaisvaltaisen osaamisen kehittymistä tukevaan suuntaan. Ratkaisuna tähän on nähty integroituja piirteitä sisältävän puheviestintäopetuksen lisääminen. Täysimittainen integrointi edellyttäisi kuitenkin nykyistä parempia resursseja ja tiiviimpää yhteistyötä.

Tutkielman tulosten tärkeys korostuu puheviestinnän opetuksen kehittämiseksi tehtävän työn yhteydessä. Opetuksen tilan ja haasteiden säännöllisellä tutkimisella voidaan kartoittaa kehitystyön suuntaviivoja, vaikuttaa myönteisesti opetuksen tuloksellisuuteen ja laatuun sekä vastata niihin odotuksiin, joita työelämä, akateeminen maailma ja opiskelijat henkilökohtaisesti opetukselle asettavat.

Asiasanat:Puheviestintä, puheviestinnän opetus, kieli- ja viestintäopinnot, puheviestinnän opetustavoitteet, puheviestinnän opetuksen nykytila, opetuksen haasteet, integroitu opetus, puheviestintäosaaminen, puheviestintäkompetenssi, työelämän muutos, laatua puheviestinnän opetukseen, LAAPU.