Omien oikeuksien puolesta. Tshekkoslovakian toisinajattelijoiden ja hallinnon reaktiot Helsingin päätösasiakirjaan 1975-1977

Abstract

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ja Helsingissä 1975 allekirjoitettu päätösasiakirja olivat merkittävä poliittinen saavutus kylmän sodan aikana. Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittamisen myötä ihmisoikeuskysymysten painoarvo poliittisessa keskustelussa lisääntyi. Päätösasiakirjan allekirjoittamisen jälkeen toisinajattelijoiden aktiivisuus lisääntyi kaikissa Itä-Euroopan maissa, kun toisinajattelijat alkoivat vaatia ihmis- ja kansalaisoikeuksien kunnioitusta. Itä-Euroopassa reagoitiin nopeasti Helsingin päätösasiakirjan allekirjoittamiseen. Pian Helsingin huippukokouksen jälkeen Itä-Euroopan poliittisten johtajien keskuudessa ylistettiin Etykin olleen kokonaisuudessaan voitto Itä-Euroopalle.

Tutkielmassani selvitän, miten päätösasiakirjaan reagoitiin Tshekkoslovakiassa toisinajattelijoiden ja hallinnon puolesta. Osoitan miten toisinajattelijat reagoivat päätösasiakirjaan, mitä toisinajattelijoille tapahtui Helsingin konferenssin jälkeen ja miten kommunistihallinto reagoi toisinajattelijoiden toimintaan. Koska yhteiskunnan poliittinen ja sosiaalinen tilanne vaikuttavat toisinajattelijoiden toimintaan, tarkastelen myös sitä, miten Tshekkoslovakian kommunistihallinnon keskuudessa reagoitiin päätösasiakirjaan. Lisäksi tutkin, miten Helsingin päätösasiakirjan päätöksiä toimeenpantiin. Lisäksi vertailen Tshekkoslovakian tilannetta muihin Varsovan liiton maihin. Tarkastelun aloitan Helsingin huippukokouksesta 1975. Jatkan tarkastelua aina vuoteen 1977 asti, jolloin järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin ensimmäinen seurantakokous Belgradissa.

Pääasiallisena aineistona tutkielmassani ovat Haagissa toimineen East-West Instituten ja Yhdysvaltojen hallituksen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökomission raportit Helsingin päätösasiakirjan toimeenpanosta. Lisäksi olen tarkastellut Ulkoasiainministeriön arkistossa olevia Etyk-seurantaraportteja.

Helsingin päätösasiakirja sisälsi monia sellaisia kohtia, jotka olivat ristiriidassa vallitsevan tilanteen kanssa Tshekkoslovakiassa. Kaikki Etyk osallistujamaat olivat sitoutuneet Helsingin päätösasiakirjan täytäntöönpanoon, mutta Tshekkoslovakian tilanne ei ollut tämän asian suhteen yksiselitteinen. Hallinnon lupaukset eivät päätösten täytäntöönpanosta olleet pitäviä, eivätkä näin ollen vastanneet kuvaa todellisuudesta. Toisinajattelijat ja oppositio korostivat Helsingin päätösasiakirjan yhteyttä muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Vaikka ennen Helsingin konferenssia toisinajattelijat suhtautuivat vielä varauksellisesti Etyk-prosessiin, Helsingin konferenssin jälkeen he alkoivat nähdä sen mahdollisuutena uudenlaiseen yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.

Tshekkoslovakialaisten toisinajattelijoiden toiminnan tavoitteena oli painostaa maan hallitusta Helsingin päätösasiakirjan normien mukaisesti, joihin hallitus oli allekirjoituksellaan sitoutunut. Toisinajattelijat toimivat sekä yksin että yhdessä. Suurin aktiivisuus toisinajattelijoiden toiminnassa kietoutui Charter 77 ympärille vuoden 1977 jälkeen. Tyypillisiä toimintatapoja toisinajattelijoille oli erilaisten haastettujen antaminen ulkomaisille tiedotusvälineille sekä avoimien kirjeiden julkaiseminen. Ulkomaisille tiedotusvälineille annetuissa haastatteluissa toisinajattelijat välittivät tietoa Tshekkoslovakian tilanteesta ja rikkomuksista päätösasiakirjan suhteen. Näissä haastatteluissa toisinajattelijat muun muassa vertasivat päätösasiakirjaa lähtölaukaukseksi sorron vähentämiselle. Heidän mukaan Tshekkoslovakian hallinnon olisi pitänyt kunnioittaa kaikkia päätösasiakirjan kohtia. Toisinajattelijat myös korostivat päätösasiakirjan normeja perusvapauksiin liittyen. Tshekkoslovakian hallinto reagoi toisinajattelijoiden aktiivisuuden lisääntymiseen voimakkaasti. Yleisimmät rangaistukset toisinajattelijoille olivat kuulustelut ja töistä erottaminen. Hyvin yleistä olivat myös pidätykset ja kotietsinnät. Muita rangaistuskeinoja olivat varoitukset, karkotuksella uhkaileminen, kotiarestit ja matkustuslupien epääminen.

Tshekkoslovakian hallinto oli alussa reaktioissaan Helsingin päätösasiakirjaan hyvin juhlallinen. Myöhemmin suhtautuminen muuttui kriittisemmäksi ja julkisissa kannanotoissa korostettiin päätösasiakirjan näkemistä yhtenä kokonaisuutena, ilman että mitään osa-aluetta korostettiin muita enemmän. Tshekkoslovakian hallinto muuttui suhtautumisessaan päätösasiakirjaan koko ajan varauksellisemmaksi Belgradin kokouksen lähestyessä. Tähän vaikutti tapahtumat Tshekkoslovakiassa ennen Belgradia ja niiden saama kansainvälinen huomio. Kuitenkin ennen Belgradin konferenssia julkisuuteen annettiin hyvinkin positiivisia lausuntoja. Toisinajattelijat korostivat reaktioissaan päätösasiakirjan suhdetta muihin kansainvälisiin sopimuksiin. Helsingin konferenssin ja siellä allekirjoitetun päätösasiakirjan katsottiin edustavan yhteisten eurooppalaisten arvojen tunnustamista. Päätösasiakirjan avulla vaadittiin huomiota ihmisoikeusrikkomuksille Tshekkoslovakiassa. Hallinto puolestaan reagoi voimakkaasti toisinajattelijoiden toimintaan. Myös uskonnolliset ryhmät luettiin toisinajattelijoihin. Tshekkoslovakian hallinto syytti myös ulkomaita puuttumisesta maan sisäisiin asioihin, kun ulkomailta osoitettiin tukea maan toisinajattelijoille. Hallinto reagoi erityisesti Charta 77 toimintaan. Chartalaisten ajateltiin haluavan muuttaa Belgradin kokous propaganda-aseeksi sosialistia maita vastaan. Hallinnon suhtautuminen toisinajattelijoihin ei muuttunut Belgradin kokouksen lähestyessä

Asiasanat:Kylmä sota, Etyk, ihmisoikeudet, toisinajattelijat, Tshekkoslovakia