Ääniteformaattien lasersota. CD-teknologian esiinmarssi 1980-luvun Suomessa
KESKINEN, JOONAS (2011)
2011
Etnomusikologia - Ethnomusicology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21997
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21997
Tiivistelmä
Tässä etnomusikologian pro gradu -tutkielmassa käsitellään kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta CD-teknologian alkuvaiheita Suomessa vuosina 1983–1989. Tutkimus kuuluu musiikintutkimuksen äänitetutkimuksen haaraan. CD-teknologian esiinmarssia tarkastellaan formaattisodan käsitteen kautta. Formaattisodalla tarkoitetaan ääniteformaattien välistä kilpailua.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on hyvin laaja. Se koostuu kolmesta eri tietokannasta (Suomen kansallisdiskografia, Yleisradion äänilevystön tietokanta sekä Suomen äänitearkisto Ry:n tietokanta) löytyvistä julkaisutiedoista, Hifi-lehden vuosikerroista 1979–1989, tutkimushaastatteluista, Musiikkituottajat – IFPI Ry:n kokoamista tilastoista sekä teknologiayhtiö Philipsin sisäisistä tiedotteista.
Vaikka CD-soittimet ja -levyt tulivat Suomessa myyntiin ensimmäisten maiden joukossa jo vuonna 1983, CD-teknologia yleistyi Suomessa hitaasti verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Japaniin tai muihin Pohjoismaihin. Syynä tähän olivat erityisesti Suomessa vallinnut vahva kasetti- ja kopiointikulttuuri sekä pienet markkinat. Ensimmäinen suomalainen CD-levy julkaistiin vuonna 1985. Vuoteen 1989 mennessä CD-julkaisusta oli tullut arkipäivää monille suomalaisille levy-yhtiöille, vaikka CD-levyjen myyntimäärä ei vielä ollut lähelläkään C-kasettien tai LP-levyjen myyntimääriä.
Valtaosa Suomessa 1980-luvun aikana julkaistuista kotimaisista CD-levyistä oli kevyttä musiikkia. Ensimmäisinä vuosina julkaistiin enemmän uutta musiikkia, mutta 1980-luvun loppuun mennessä aiemmin muissa formaateissa julkaistun, eli niin kutsutun backkatalogimateriaalin osuus kasvoi kuitenkin noin puoleen kaikista vuosittain julkaistuista kotimaisista CD-nimikkeistä.
CD-teknologian läpimurto onnistui monesta syystä. Uuden teknologian lanseeraaminen tuotti taloudellista voittoa niin laitevalmistajille kuin äänitteitä julkaisseille levy-yhtiöillekin. Kuluttajat antoivat arvoa CD-järjestelmän helppokäyttöisyydelle, kestävyydelle sekä CD:n aiempiin tekniikoihin verrattuna paremmalle äänenlaadulle. Myös radioasemien kannalta CD-järjestelmä oli helppokäyttöinen, joskin ne siirtyivät CD-aikaan vasta 1990-luvulla. Artistien kannalta CD oli tapa luoda edistyksellistä imagoa.
CD-teknologialla oli merkittävä rooli musiikin digitaalisessa vallankumouksessa. CD:n merkitys eräänlaisena välivaiheena äänilevyn ja äänitiedoston välillä on kiistaton. CD-levylle musiikki muutettiin biteiksi, mikä loi pohjan nykyiselle tietokoneistuneelle musiikkikulttuurille.
Asiasanat:CD, digitaalinen vallankumous, formaattisota, äänitetutkimus, äänentoisto
Tutkimuksessa käytetty aineisto on hyvin laaja. Se koostuu kolmesta eri tietokannasta (Suomen kansallisdiskografia, Yleisradion äänilevystön tietokanta sekä Suomen äänitearkisto Ry:n tietokanta) löytyvistä julkaisutiedoista, Hifi-lehden vuosikerroista 1979–1989, tutkimushaastatteluista, Musiikkituottajat – IFPI Ry:n kokoamista tilastoista sekä teknologiayhtiö Philipsin sisäisistä tiedotteista.
Vaikka CD-soittimet ja -levyt tulivat Suomessa myyntiin ensimmäisten maiden joukossa jo vuonna 1983, CD-teknologia yleistyi Suomessa hitaasti verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Japaniin tai muihin Pohjoismaihin. Syynä tähän olivat erityisesti Suomessa vallinnut vahva kasetti- ja kopiointikulttuuri sekä pienet markkinat. Ensimmäinen suomalainen CD-levy julkaistiin vuonna 1985. Vuoteen 1989 mennessä CD-julkaisusta oli tullut arkipäivää monille suomalaisille levy-yhtiöille, vaikka CD-levyjen myyntimäärä ei vielä ollut lähelläkään C-kasettien tai LP-levyjen myyntimääriä.
Valtaosa Suomessa 1980-luvun aikana julkaistuista kotimaisista CD-levyistä oli kevyttä musiikkia. Ensimmäisinä vuosina julkaistiin enemmän uutta musiikkia, mutta 1980-luvun loppuun mennessä aiemmin muissa formaateissa julkaistun, eli niin kutsutun backkatalogimateriaalin osuus kasvoi kuitenkin noin puoleen kaikista vuosittain julkaistuista kotimaisista CD-nimikkeistä.
CD-teknologian läpimurto onnistui monesta syystä. Uuden teknologian lanseeraaminen tuotti taloudellista voittoa niin laitevalmistajille kuin äänitteitä julkaisseille levy-yhtiöillekin. Kuluttajat antoivat arvoa CD-järjestelmän helppokäyttöisyydelle, kestävyydelle sekä CD:n aiempiin tekniikoihin verrattuna paremmalle äänenlaadulle. Myös radioasemien kannalta CD-järjestelmä oli helppokäyttöinen, joskin ne siirtyivät CD-aikaan vasta 1990-luvulla. Artistien kannalta CD oli tapa luoda edistyksellistä imagoa.
CD-teknologialla oli merkittävä rooli musiikin digitaalisessa vallankumouksessa. CD:n merkitys eräänlaisena välivaiheena äänilevyn ja äänitiedoston välillä on kiistaton. CD-levylle musiikki muutettiin biteiksi, mikä loi pohjan nykyiselle tietokoneistuneelle musiikkikulttuurille.
Asiasanat:CD, digitaalinen vallankumous, formaattisota, äänitetutkimus, äänentoisto