Holhoustilintarkastus holhousviranomaisen valvontakeinona
KOIVURANTA, MARI (2011)
2011
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2011-12-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21994
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21994
Tiivistelmä
Hallinto-oikeudellisen tutkielman aiheena on holhoustilintarkastus holhousviranomaisen valvontakeinona ja tutkimusote on ensisijaisesti oikeusdogmaattinen. Tutkimuksen pääasiallisina oikeuslähteinä käytetään lakia holhoustoimesta (442/1999) ja lakia edunvalvontavaltuutuksesta (648/2007) sekä näiden lakien esitöitä. Lisäksi hyödynnetään yleisten laillisuusvalvojien kannanottoja ja päätöksiä sekä erilaisia virallisjulkaisuja.
Holhousoikeudessa liikutaan julkisoikeuden ja yksityisoikeuden välimaastossa; julkisoikeudellinen puoli keskittyy holhousviranomaisen ja edunvalvojan/valtuutetun väliseen suhteeseen (ns. valvonnan ja kontrollin tasoon). Koska holhoustilintarkastus on yksi holhoustoimen merkittävimmistä työtehtävistä, on tutkimuksessa keskitytty pohtimaan holhousviranomaisen toimivallan laajuutta ja harkintavallan käyttöä erityisesti holhoustilintarkastuskysymyksissä, unohtamatta kuitenkaan oikeusturvakysymyksiä. Holhousoikeudellisen kokonaiskuvan luomiseksi tutkimuksessa selvitetään alkuun myös holhoustoimea ja valvontaa yleisellä tasolla.
Holhousviranomaisen on holhoustilintarkastuksen ratkaisutoiminnassaan huomioitava muun muassa hyvän hallinnon periaatteet sekä perus- ja ihmisoikeudet. Holhousviranomaisen on valvottava, että edunvalvojan ja valtuutetun toiminta on päämiehen ja valtuuttajan edun mukaista, ja että toiminnassa on noudatettu lakia. Päämiehen ja valtuuttajan itsemääräämisoikeutta ei saa tarpeettomasti kaventaa. Jollei edunvalvoja tai valtuutettu ole toiminut päämiehensä tai valtuuttajansa parhaaksi, on holhousviranomaisella mahdollisuus käyttää hallinnollisia sanktioita. Uhkasakon ja teettämisuhan käyttämistä säätelee erityisesti uhkasakkolaki (1113/1990).
Holhoustilintarkastus on luonteeltaan hyvin tapauskohtaista, joten lakiin ei ole voitu ottaa tarkempia säännöksiä holhoustilintarkastuksesta. On kuitenkin huomioitava, etteivät esimerkiksi taloudellisuuskysymykset saa sivuttaa oikeusturvaseikkoja, sillä muun muassa oikeusturva on taattava erityisesti päämiehelle ja valtuuttajalle, mutta osaltaan myös edunvalvojalle ja valtuutetulle. Siksi onkin tarpeen, että holhouslainsäädännön tarkentamista ja holhoustoimen kehittämistyötä jatketaan, jotta holhousviranomaisilla on käytössään valtakunnallisesti yhtenäiset työohjeet ja -menetelmät ja holhoustoimen asiakkaille voidaan taata tasa-arvoinen asema.
Asiasanat:Edunvalvonta, holhoustilintarkastus, holhoustoimi, holhousviranomainen, teettämisuhka, uhkasakko
Holhousoikeudessa liikutaan julkisoikeuden ja yksityisoikeuden välimaastossa; julkisoikeudellinen puoli keskittyy holhousviranomaisen ja edunvalvojan/valtuutetun väliseen suhteeseen (ns. valvonnan ja kontrollin tasoon). Koska holhoustilintarkastus on yksi holhoustoimen merkittävimmistä työtehtävistä, on tutkimuksessa keskitytty pohtimaan holhousviranomaisen toimivallan laajuutta ja harkintavallan käyttöä erityisesti holhoustilintarkastuskysymyksissä, unohtamatta kuitenkaan oikeusturvakysymyksiä. Holhousoikeudellisen kokonaiskuvan luomiseksi tutkimuksessa selvitetään alkuun myös holhoustoimea ja valvontaa yleisellä tasolla.
Holhousviranomaisen on holhoustilintarkastuksen ratkaisutoiminnassaan huomioitava muun muassa hyvän hallinnon periaatteet sekä perus- ja ihmisoikeudet. Holhousviranomaisen on valvottava, että edunvalvojan ja valtuutetun toiminta on päämiehen ja valtuuttajan edun mukaista, ja että toiminnassa on noudatettu lakia. Päämiehen ja valtuuttajan itsemääräämisoikeutta ei saa tarpeettomasti kaventaa. Jollei edunvalvoja tai valtuutettu ole toiminut päämiehensä tai valtuuttajansa parhaaksi, on holhousviranomaisella mahdollisuus käyttää hallinnollisia sanktioita. Uhkasakon ja teettämisuhan käyttämistä säätelee erityisesti uhkasakkolaki (1113/1990).
Holhoustilintarkastus on luonteeltaan hyvin tapauskohtaista, joten lakiin ei ole voitu ottaa tarkempia säännöksiä holhoustilintarkastuksesta. On kuitenkin huomioitava, etteivät esimerkiksi taloudellisuuskysymykset saa sivuttaa oikeusturvaseikkoja, sillä muun muassa oikeusturva on taattava erityisesti päämiehelle ja valtuuttajalle, mutta osaltaan myös edunvalvojalle ja valtuutetulle. Siksi onkin tarpeen, että holhouslainsäädännön tarkentamista ja holhoustoimen kehittämistyötä jatketaan, jotta holhousviranomaisilla on käytössään valtakunnallisesti yhtenäiset työohjeet ja -menetelmät ja holhoustoimen asiakkaille voidaan taata tasa-arvoinen asema.
Asiasanat:Edunvalvonta, holhoustilintarkastus, holhoustoimi, holhousviranomainen, teettämisuhka, uhkasakko